Roomassakin kipuiltiin kihdin eli uraattikideartriitin kourissa jo aikoina ammoisina. Todennäköinen syntipukki lienee viinien sisältämä munuaisia vaurioittava lyijy, jolloin uraatin erittyminen elimistöstä estyi. Uraatti on virtsahapon suola, joka - samoin kuin virtsahappokin - on puriiniaineenvaihduntatuote.
Puriiniaineita saadaan elimistön itsensäkin syntetisoimina, mutta myös ruoka-aineet sisältävät niitä. Kun huonosti liukeneva virtsahappo ylittää veressä tietyn pitoisuuden, se alkaa kiteytyä neulamaiseen muotoon. Nivelnesteessä nämä kiteet voivat aikaansaada yhtäkkisen tulehduksen. Klassisia tulehdusoireita ovat lääketieteellisen latinan litanian mukaan rubor, tumor, calor, dolor ja functio laesa - suomeksi punoitus, turvotus, kuumotus, kipu ja toiminnan menetys.
Akuutti kihtikohtaus iskee usein kuin salama kirkkaalta taivaalta, joten sen alkamisajankohta on määritettävissä jopa tuntien tarkkuudella. Jostakin kumman syystä kihtikohtaus usein herättää öiseen aikaan höyhensaarille purjehtineen varsin mieleenpainuvalla tavalla. Kun akuutti kihtikohtaus on saanut otteeseensa, ei sitä ruokavaliolla voi enää korjata; kylmä, kipulääkitys ja lepo puraisevat silloin oireisiin.
Kihtisanastossa tunnetaan diureettikihti, joka pitkälti selittää tätä maassamme huomattavasti yleistynyttä sairautta. Diureettejahan käytetään verenpainetaudin hoidossa, jota sairastaa varsin moni. Dietäärinen kihti viittaa puolestaan ruokavalioon, jossa hallitsevia piirteitä ovat ylensyönti ja alkoholin käyttö. Rinnan voidaan käyttää sanaa herrasmiesten kihti, sillä historian lehtien havina paljastaa monien merkittäviin asemiin kohonneiden herrojen, kuten kirkkoruhtinaiden ja valtiomiesten, maksaneen kivuliaan hinnan ylellisistä elämäntavoistaan. Yleisen aineenvaihduntahäiriön yhtä ilmentymää lihavuuden, diabeteksen, veren korkeiden rasva-arvojen ja verenpainetaudin joukossa taas nimitetään metaboliseksi kihdiksi.
Sairaus lähtee liikkeelle isovarpaan tyvinivelestä noin puolessa tapauksista. Usein muutkaan varvasnivelet, nilkat eivätkä jalkapöydät säästy, kun kihti kerran on päässyt valloilleen. Eniten kuormitetut nivelet ovat kihdin lempipaikkoja. Kihdin seurauksia ei kannata kaunistella, sillä hoitamattomana se on vakava asia. Kihdin pitkäaikaishoidossa dieetti on kuitenkin taas kerran osoittanut erinomaisuutensa: pelkkä ruokavaliohoito auttaa nimittäin melkein puolta kaikista kihtipotilaista. Voitaneen käyttää jopa nimitystä "ruokavalioon perustuva estohoito".
Tietyt ruoka-aineet, kuten sisäelimet ja pienet kalat, sisältävät erittäin runsaasti puriineja, joten kihtipotilaan on syytä välttää niitä kokonaan. Myös hiivassa ja vehnänalkioissa on erittäin runsaasti puriineja. Hiivaa ei kuitenkaan tavallisesti syödä suuria määriä kerrallaan. Olutkin sisältää puriineja, ja sitä juodaan helposti huomattavia määriä kerrallaan, jolloin puriinejakin tulee runsaasti. Siksi on viisainta välttää täysin olutta. Alkoholi sinällään on haitaksi sen vuoksi, että veren maitohappopitoisuutta nostavana se estää virtsahapon erittymistä. Muun muassa kalan, lihan, herneiden, papujen, parsan, pinaatin, soijan ja sienten puriinipitoisuus on runsas, joten niitä syödään vain vähän kerrallaan.
Kihtipotilaan nivelet äkämystyvät mässäilystä. Siitä kieltäytymällä liikapainoiset voivat myös laihduttaa, jolloin elimistö pystyy poistamaan tehokkaammin virtsahappoa. Runsas nesteen juominen vaikuttaa samalla tavoin. Sydämen ja / tai munuaisten vajaatoiminnassa lääkäri arvioi sopivan nestemäärän. Toisaalta paasto tai erittäin niukkaenerginen ruokavaliokaan eivät sovellu kihtipotilaalle. Sen sijaan pieni alkoholimäärä, kuten elegantti viinilasillinen ruoan kanssa, voinee kuulua elämän pieniin sulostuttajiin.