Tarina on osa laajempaa kokonaisuutta, joka kertoo ihmisten kokemuksista Oulun lastensuojelusta.
Olen yksinhuoltajaäiti ja hain lastensuojelusta apua lasteni aiheuttamiin ristiriitatilanteisiin. Aamut olivat yhtä tappelua, enkä meinannut millään selvitä ajoissa päivähoidon kautta töihin.
Kaksi perhetyöntekijää tuli keskustelemaan kanssamme. He ryhtyivät käymään luonamme pari kertaa kuukaudessa. Kävimme esimerkiksi korttien avulla läpi tunneilmastoa ja perheenjäsentemme kokemuksia arjestamme. Sain henkistä tukea vanhemmuuteeni.
Perhettämme tuettiin myös taloudellisesti. Saimme lasten harrastuksiin maksimissaan 250 euroa per lapsi per lukukausi.
Selvisimme ahdingostamme, mutta sitten tuli syvempi kriisi. Paloin loppuun, kun opiskelin ja tein töitä yhtä aikaa. Minulla diagnosoitiin keskivaikea masennus, enkä jaksanut enää olla lapsilleni vanhempi. Otin lastensuojeluun yhteyttä ja pyysin, että lapset sijoitettaisiin kunnes saisin itseni kuntoon.
Lapset vietiin lastenkotiin, mistä heidät siirrettiin sijaisperheeseen. He olivat siellä muutaman viikon, kunnes tuli ensimmäisen kotiloman aika. Silloin kuulin, että lapset ovat lähdössä sijaisperheen kanssa hengelliseen tilaisuuteen.
Olin tyrmistynyt. En tiennyt, että sijaisperheellä on erilainen vakaumus kuin minulla. Otin yhteyttä lastensuojeluun ja lopulta myös sijaisäitiin, joka ymmärsi kantani.
Sijaisperheessä oli sattunut myös välikohtaus, minkä vuoksi sijoitus keskeytettiin ja lapset siirrettiin perhekotiin. Seuraavien viikkojen aikana tapasimme toisiamme jatkuvasti ja lopulta olin niin vahva, että jaksoin ottaa heidät takaisin luokseni.
Perhetyöntekijät ryhtyivät käymään luonamme kaksi kertaa viikossa. Sitä kesti noin vuoden, minkä jälkeen lastensuojelu järjesti lapsille aikuiset kaverit. He tapasivat lapsia säännöllisesti ja harrastivat heidän kanssaan erilaisia asioita.
Nyt olen työtön ja toipunut masennuksestani. Lasten isä on astunut takaisin lasten elämään vähitellen. Lastensuojelu on tukenut heidän suhteensa uudelleen rakentamisessa.
Saamme sieltä edelleen rahallista apua lasten harrastuksiin. Voin myös soittaa sosiaalityöntekijällemme koska tahansa kaivatessani neuvoja.
Olen kiitollinen siitä, että ymmärsin itse hakea apua perheellemme. Osasin olla vastuullinen aikuinen ja toimia oikein.
