Oululaisen Sanna Tuomaalan koti täyttyy uikutuksesta ja piiperryksestä. Useassa häkissä ympäri olohuonetta asustelevat marsut ovat juuri heränneet päiväuniltaan.
Tuomaala nostaa häkistä vantteran, mustan Pertti-marsun, ja tarjoaa tälle lihavan kurkkuviipaleen. Useita kurkunsyöntimestaruuksia voittanut jyrsijä mussuttaa vihreää herkkua emäntänsä suupielistä ja purisee tyytyväisyyttään.
Jos Pertti osallistuu viikonlopulla Pateniemen Honkapirtillä järjestettävään jyrsijöiden Pet-Show"hun, saa se päivällisekseen vain heinää, pellettiä ja vettä.
"Marsulle ei kannata ennen tuomarin arvostelua antaa kurkkua, koska se värjää lemmikin suun vihreäksi", Oulun Seudun Jyrsijäharrastajat Ry:n näyttelyvastaava toteaa.
Tomaattia ja porkkanaa pitää myös varoa, koska ne värjäävät marsun suun oranssiksi tai punaiseksi.
Vaikka marsuja pidetäänkin häkeissään tepastelevina erakkoina, kaipaavat ne aina toisen eläimen tai ihmisen seuraa.
"Marsulla on kaverin kaipuu, ja sitä ei saa koskaan unohtaa häkkiin, koska se haluaa sosiaalista kanssakäymistä nyt ja aina", Tuomaala tilittää.
Hän kertoo riipaisevan tarinan tuttavaperheen tyttömarsusta, joka menehtyi masennukseen vain pari päivää sen jälkeen, kun sen pitkäaikainen häkkikumppani oli kuollut vanhuuteen.
Tuomaala toteaa, ettei marsua tai mitään muutakaan lemmikkiä saisi hankkia perheeseen hetken mielijohteesta. Hän painottaa, että vaikka lemmikki otetaankin perheeseen usein lasten takia, on vanhempien tehtävä pitää siitä huolta.
"Jos marsua ei muuten hoida, sitä on turha yrittää trimmata näyttelykuntoon parissa päivässä", Tuomaala jyrähtää ja painottaa, että lemmikki vaatii jatkuvaa hoitoa, hellyyttä ja huolenpitoa.
Marsu mielletään usein teinityttöjen lemmikeiksi. Tuomaala sanoo, että suurin osa marsuharrastajista on iältään 12-16-vuotiaita, mutta tietää myös monia varttuneempia jyrsijäharrastajia.
Omaan perheeseensä Tuomaala valitsi vuosia sitten kaksi eläkeläispäiviään viettävää marsua siksi, koska toinen perheen pojista on allerginen kissoille ja koirille, mutta ei marsuille.
Sanna Tuomaalan perheessä marsut ovat tottuneet muun perheen päivärytmiin. Ensimmäiset marsuista heräävät jo siinä vaiheessa, kun perheen kirvesmiesisä nousee ennen aamuviittä. Iltapäivällä marsut saavat seuraa ja hoivaa perheen teini-ikäisiltä, koulusta kotiin palavilta pojilta.
"Olen aina pitänyt lemmikeistä, joita voin helliä sylissäni", Tuomaala lisää, ja tunnustaa että marsulle annettu aika näkyy parhaiten lemmikin ja sen hoitajan keskinäisenä luottamuksena.