Marokkolais-ranskalaisen ravintola Marrakechin pöydät ja tuolit olivat alkuviikosta vielä läjässä nurkassa ja kaikki oli vinksin vonksin. Mutta ensi viikolla toteutuu ravintoloitsija Said Zahafin unelma, kun kaikki on paikallaan, henkilökunta töissä ja á la carte -ravintola vihdoin auki.
Marokkolais-ranskalainen Zahaf sai idean ravintolan perustamisesta jo kuusi seitsemän vuotta sitten. Suomessa hän on asunut kuusi vuotta ja opiskeli täällä ravintolakokiksi. Ravintolayrittäjäksi ryhtyminen alkoi kiinnostaa.
"Työskentelin ravintola-alalla, mutta keksin, ettei marokkolaista ravintolaa ole Oulussa." Suomessa on tiettävästi toiminut aiemmin yksi marokkolainen ravintola Helsingissä kulttuurikeskus Caisassa.
Zahaf opiskeli muutaman vuoden Ranskassa marokkolaista keittiötä ja työskenteli ranskalais-marokkolaisen ravintolan pääkokkina. Ranskassa marokkolainen keittiö on suosittua ja ihmiset käyvät ulkona "kuskusilla".
Suomeen palattuaan hän suoritti yrittäjän ammattitutkinnon. "Olen kokki ja ammattilainen keittiössä, mutta se ei riitä. Yrittäjäkurssilla saa tietää, miten Suomi toimii."
Zahaf kehitti Marrakechin liikeideaa yrittäjäkurssilla. Hyväkään idea ei toteudu suit sait. Aluksi ei löytynyt sopivaa liiketilaa. Jos sopiva tila olikin vapaana, ei sinne saanut perustaa ravintolaa. Oma lukunsa on luparuljanssi.
"Ihan liikaa lupia! Kaikkeen tarvitaan paljon paperia. Elintarvikelupa, alkoholilupa, isännöitsijän lupa", hän luettelee.
Kirkkokadun tila oli onneksi ollut ravintolana aiemmin, joten ilmastointi ja monet luvatkin olivat kunnossa. Ravintolan hän olisi voinut perustaa muuallekin, mutta Zahaf pitää Oulua kotinaan ja haluaa tarjota kaupunkilaisille Marokon ruokakulttuuria.
Kun raha-asiat järjestyivät alkoi remontti. Zahaf haluaa tarjota ruuan lisäksi maan kulttuuria. Sisustuksen pitää näyttää hyvältä: paikan on oltava hieno, jotta siellä viihtyy. "Suunnittelin paikan ja mistä hankin tavarat, otin yhteyttä mainostoimistoonÊ6; Yli kuukausi on nyt tehty remonttia aamusta iltaan. Seinät ja katto on muutettu ja kaikki on tehty käsityönä."
Suunnittelussa ja työssä auttoi marokkolainen puuseppäystävä.
Keittiön puolelle ei muutoksia tarvinnut tehdä.
Zahaf myöntää nukkumisen jääneen viime aikoina vähille: ideoita tulee mieleen koko ajan, ja vuoden ikäinen tytär herättää isänsä joka aamu kello kuusi.
Ravintolan ruokalista on ollut olemassa jo parisen vuotta. Lista on sama kuin ranskalaisessa ravintolassa, jossa Zahaf työskenteli. Ruokia on tosin hieman sovellettu suomalaiseen makuun. "Marokossa ruoka syödään leivän kanssa, mutta suomalaiset tykkäävät perunasta, joten sitä pitää olla vaihtoehtona."
Listalla on liharuokien lisäksi erilaisia kasvisruokia, couscousta ja taginia. Lihat ja raaka-aineet tulevat Suomesta, mutta mausteita ja yrttejä hankitaan Marokosta.
Marokosta ovat peräisin myös ravintolan astiat ja koristeet. Sinivalkoruudulliset lautaset, kultakoristeiset juomalasit ja suipot taginit tulivat sanomalehtiin käärittynä paketissa ehjinä perille: vain pari astiaa oli särkynyt.
Ravintolassa on viisi työntekijää. Zahaf halusi ravintolaansa nimenomaan marokkolaisen kokin, ja sellainen löytyi ystäväpiiristä. Ruokien valmistamiseen tarvitaan ammattitaitoa ja kokemusta. Myös eräänlainen "taikakäsi" on kokille eduksi: vaikka heittäisi tarkan reseptin eteen, ei valmiin ruuan maku välttämättä ole juuri se oikeanlainen.