Maria Lund pokkasi Ajan sävel -albumillaan kultalevyn. Menneiden vuosikymmenten glamouria laulaja sanoo tulkitsevansa sydänverellään.
Miltä kultalevyn jälkeinen elämä maistuu?
Oli yllätys, että kultalevy tuli näin nopeasti. Kun lähdettiin tekemään tätä, niin kaikki oli epävarmaa. Emme tienneet, miten yleisö reagoisi vanhojen kappaleiden sorkkimiseen. Tuntuu epätodelliselta vieläkin, että näin on käynyt, ja olen hirveän onnellinen. Tavallaan olen onnellinen siitä, että tällainen tunnustus tulee sellaisesta työstä, jossa olen ollut sydänverellä itse mukana.
Oletko joskus ajatellut, että olisi ollut hienoa syntyä 1940–50-luvuilla?
En tiedä haluaisinko oikeasti menneille vuosikymmenille, mutta olen haaveillut siitä – ehkä se on sellainen haaveilevan prinsessan maailma. Toisaalta olen erittäin mukavuudenhaluinen ihminen, ja nykymaailmassa on paljon hyviä puolia. Otankin ne rusinat pullasta ja tuon ne tämän levyn kautta muille nautittaviksi.
Mitä teet seuraavaksi?
Työn alla on seuraava levy. Sen pitäisi olla valmis syksyllä. Sitä on työstetty koko alkuvuosi. Olen kirjoittanut itsekin tekstejä. Tavoitteena on saada levylle aikaisempaa enemmän uusia lauluja. Kappaleet on valittu sen mukaan, että minä voin seistä kaikkien tekstien takana.
Ketkä ovat musiikillisia tai tyylillisiä esikuviasi?
Innostukseni ja haikailuni menneitä vuosikymmeniä kohtaan alkoivat itse asiassa Billie Holidaysta ja hänen ehdottomasta ihailustaan. Hänessä on niin mieletön määrä tulkintaa, hän tuo sanat hyvin esille ja tekee tarinoista mielenkiintoisia. Siihen myös minä pyrin; tämä on yhtä opettelemista ja matkaamista koko ajan. Marilyn Monroe voisi olla toinen esikuvani.
Millaisia hyviä ja huonoja puolia julkisuus sisältää?
Pakko myöntää, että minulla ei ole hirveästi negatiivisia kokemuksia. Se, että on tavallaan julkisen arvostelun alaisena koko ajan kaikessa mitä tekee, vaatii varovaisuutta. Toisaalta on ihanaa, että ihmiset uskaltavat tulla kannustamaan ja juttelemaan. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä. Negatiivisista puolista sen verran, että välillä minua on harmittanut hiukan keltaisen lehdistön sensaatiohakuisuus. En ole ihan varma, haluavatko lukijatkaan sitä.
Mitä ammatillisia haaveita haluaisit vielä toteuttaa?
Musiikillisesti olen saanut toteuttaa itseäni hyvin pitkälti niin kuin olen halunnut. Sitä toivon, etten jämähtäisi yhteen paikkaan, vaan jaksaisin kehittyä koko ajan. Näyttelemisen saralla olisi monta ihanaa roolia, joita olisi kiva tehdä. Tavoitteenani olisi se, että osaisin ja jaksaisin jatkossakin olla kunnianhimoinen ja tehdä työni täysillä. Rakastan ammattiani ja haluan tehdä tätä niin pitkään kuin jaksan. Se on suurin haaveeni.
Onko laulajan elämä täynnä glamouria?
Täytyy sanoa, että osa tämän ammatin viehätystä on se, että saa laittaa kauniit vaatteet päälle, laittautua, tälläytyä ja säteillä täydestä sydämestä. Mutta on myös pitkiä ajomatkoja, roudaamista ja purkamista. Sitten siinä välissä pitäisi hoitaa hirveä määrä kaikenlaista toimistohommaa. Suuri osa päivästä menee istumiseen tietokoneen ääressä. Esiintyminen illalla on se helpoin osa, mutta myös kaikkein nautinnollisin.
Entä millaisia asioita kuuluu artistin kesänviettoon?
Suurimmaksi osaksi ollaan tien päällä, ja silloin kun ei olla, tehdään levyä. Mökki-ihmiseksi en tunnustaudu. Toivon kovasti, että minulla riittäisi aikaa piipahtaa hiekkarannalla. Kesällä, kun ajan keikkamatkoja, minulla on aina pyyhe ja uikkarit mukana.
Miten on ollut tanssiharrastuksen laita sen jälkeen, kun voitit Tanssii tähtien kanssa -kisan?
Valitettavasti se ei ole jatkunut. Ei ole ole löytynyt aikaa siihen. Se on ainoa syy.