Niina-orava hiipi kuusen oksalla eteenpäin.
Oravatyttö kiersi häntänsä kuusen rungon ympäri ja kurottautui kohti mehevää isoa käpyä.
Jysk! Niina säikähti voimakasta ryminää ja kohinaa, ja oli menettää tasapainonsa.
Niina pysyi juuri ja juuri kuusessa, vaikka olikin lähellä tippua.
Vaikka oravaneiti oli peloissaan, se kurottautui vielä nopeasti ottamaan makoisan kävyn itsellensä.
Saatuaan kävyn, oravatyttö ehti hetkeksi huokaista helpotuksesta, kunnes läheltä kuului taas ryminää ja kohinaa.
Niina kurkisteli oksien lomasta ja näki ison männyn maahan kaatuneena. Se katseli vielä laajemmalle ja huomasi, että kaadettuja puita oli enemmänkin.