Mam­mut­te­ja ja kei­ju­kai­sia lavalla Rau­ha­las­sa

Konsertti alkoi odottavissa tunnelmissa Joonas Wideniuksen soolokitaraesityksillä. Mitäs tämä on, flamencoa, kitara ja Big Band?

Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvijoija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.

Konsertti alkoi odottavissa tunnelmissa Joonas Wideniuksen soolokitaraesityksillä. Mitäs tämä on, flamencoa, kitara ja Big Band? Onpa aika veikeä yhdistelmä, mutta pienen jäykistelyn jälkeen orkesteri ja yleisökin alkavat lämmetä.  Joonas Widenius on mitä ilmeisimmin suvereeni flamenco-kitaristi. Alussa saimme nauttia Paco de Lucian musiikista vähäeleisesti esitettynä, jatkossa myös Joonaksen omia kappaleita suurella tunteella. Yhteispeli Oulu All Stars Big Bandin kanssa vaikutti hyvin harjoitellulta ja välillä sooloon nostettiin pitkä rivi puhaltajia sekä pianisti Sami Juntunen. Eipä juuri muuta kaivannut kuin punaisiin ja mustiin pukeutuneita flamenco-tanssijoita, mutta lavalla olleille ’miehille mustissa’  huikeat aplodit – tuota kuulisi mieluusti lisää.

HERD & Aili Ikonen: Jazzbasilli

Lavalle lehahtaa hento nainen kuin keijukainen, taustalla vain rummut, vibrafoni ja basso. Kontrasti on mainio big bandin esityksen jälkeen... missä torvet, saksofoni? Tutut Laila Kinnusen kappaleet muuttuivat kuin uusiksi Aili Ikosen esittäminä. Välillä suorastaan hengästyttävä ote piti runsaslukuisen yleisön otteessaan. Hieman ikävä tuli Lailan pehmeämpää lämmintä soundia. Panu Savolainen ihastutti vibrafonin puikoissa vikkelillä liikkeilläänv eivätkä basisti Mikko Pellinen ja rumpali Tuomas Timonen jääneet yhtään huonommiksi. Toivottavasti HERD tullaan näkemään uudelleen Oulussa.

Joe Lovano / Lars Danielsson / Jukkis Uotila

Illan viiletessä onneksi suuri osa yleisöstä malttoi odottaa viimeistä esitystä. Nämä herrat ovat taitureita kukin omalla alueellaan. Ovatkohan he soittaneet yhdessä aiemmin? Jos eivät, niin se ei haitannut hallittua ja ammattimaista otetta. Vaikutti myös siltä, että he itse nauttivat jammailusta. Pientä hassuttelua ja keskinäistä haastamista lavalla jäin vähän kaipaamaan. Se yleisö, joka odotti perinteisempää jazzia, sai sitä mitä halusi. Joe Lovano ja saksofoni pääosassa, siinäpä komea loppu Elojazz-illalle.

Ilmoita asiavirheestä