Pääsiäisen viettoon yhdistyy monia perinteitä, joiden alkuperää emme aina tiedä. Suomalaisten ikiomaan pääsiäistraditioon luetaan mämmi, jota ei tunneta muualla.
Mämmi liittyy sekä katoliseen että luterilaiseen perinteeseen. Makeaksi imellettyä mämmiä pisteltiin poskeen jo keskiajalla läntisessä Suomessa pääsiäisen ja paaston aikana eräänlaisena juutalaisten happamattoman leivän vastikkeena.
Juutalaisten pääsiäisateriaan nimittäin kuului happamaton leipä. Hapan oli juutalaisille pahan vertauskuva, ja kun talosta poistettiin kaikki hapan, katsottiin, että juhla-aterialle tultiin puhtaalla ja vilpittömällä mielellä.
Kristityt puolestaan opettivat, että Jeesus tekee kelvottomuuden ja pahuuden hapattamista ihmisistä happamattomia vilpittömyydessä ja totuudessa. Siten mämmi pääsi symboloimaan happamatonta leipää, Kristusta.
Mämmiä nautittiin aluksi pitkäperjantaina, koska silloin oli tapana syödä vain kylmää ruokaa. Pitkäperjantai miellettiin suureksi murheen päiväksi, jolloin ei saanut valmistaa ruokaa tulella.
Pääsiäismuna puolestaan symboloi uutta elämää. Munan kuori kuvaa Kristuksen sinetöityä hautaa, jonka sisältä hän ylösnousemuksessa murtautui ulos. Munan sisällä on siten elämä, ja sitä kuvaa myös suklaamunan sisällä oleva yllätys.
Myös pääsiäisen ruokiin kuuluvan lampaan lihan symboliset juuret ovat uskonnollisessa perinteessä. Kristushan on kristityille Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.
Juutalaisille pääsiäislammas viittasi tapahtumaan, jossa karitsan verellä merkittyjen kotien ovenpielet säästivät perheiden esikoiset kuolemalta Egyptistä vapautumisen päivänä.
Jeesus itse ilmoitti olevansa se uhrikaritsa, joka antaa henkensä ihmisten syntien edestä ja säästää nämä iankaikkiselta kuolemalta.
Lähde: Ajan virrassa. Vuodenkierto, Weilin+Göös 2007.
