Mal­ka­maa­nan­tais­ta suk­ka­sun­nun­tai­hin: Mistä pää­siäis­vii­kon päivien nimet tu­le­vat?

Pääsiäistä edeltävän viikon päiviä on loruteltu omilla erityisillä nimillään. Malkamaantantait ja tikkutiistait ovat painuneet pitkälti unholaan, mutta mistä nimet ovat peräisin?

Lankalauantaina tai sitä seuraavana yönä on perinteisesti poltettu pääsiäiskokkoa.
Lankalauantaina tai sitä seuraavana yönä on perinteisesti poltettu pääsiäiskokkoa.
Kuva: Jukka Leinonen

Palmusunnuntai, malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai ja sukkasunnuntai. Kuulostaako tutulta? Pääsiäistä edeltävän viikon päiville on kaikille muodostunut ajan saatossa omat nimet. Näistä tosin muut kuin palmusunnuntai, kiirastorstai ja pitkäperjantai ovat jo pitkälti unohtuneet arkikäytöstä.

Päivien nimet kumpuavat joko raamatullisesta alkuperästä tai vanhan kansan sinä päivänä suorittamista perinteisistä askareista. 

Palmu- tai virpomissunnuntain nimitys juontaa juurensa Raamatun kertomuksesta, jossa Jeesus ratsasti palmunlehvien peittämää tietä. Palmusunnuntaina pikkunoidat ovat perinteisesti kulkeneet virpomassa. Osassa Suomea pajunoksia on kutsuttu palmuiksi.

Malkamaanantaina on perinteisesti kerätty malkapuita, eli noin ranteen vahvuisia katon rakentamiseen käytettyjä riukuja. Toinen selitys nimelle on kirkollista perää. Maanantaina syytettiin syytöntä kuin Raamatussa, eli nähtiin syy muissa mutta ei huomattu malkaa eli tikkua omassa silmässä. 

Pääsiäisviikon maanantain nimitys vaihtelee Pohjois-Suomessa Ristijärven maitomaanantaista Puolangan makkamaanantaihin ja Nivalan, Utajärven, Kajaanin ja Vaalan alueilla käytettävään muuallakin yleisimpään malkamaanantai-nimitykseen.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Kotuksen erikoisasiantuntija Kirsti Aapalan mukaan nimien vaihtelulla ei ole suurempaa merkitystä.

– Kyse on pitkälti alkusoinnun vaihtelusta runomuodossa, eli mitään sen syvällisempää merkitystä ei ole, Aapala toteaa.

Muut päivät tunnetaan samalla nimellä ympäri Suomen:

Tikkutiistaina vuoltiin loppuvuodelle hyvää onnea tuovia sytykkeitä.

Kellokeskiviikon kohokohtana koko talven navetassa viettänyt karja pääsi ulos ja sai kellot kaulaansa.

Kiirastorstain nimitys tulee ruotsin kielen sanasta skärtorsdag, joka tarkoittaa puhdistustorstaita. Kansanperinteessä kiirastorstaina oli hyvä päivä ajaa paha henki, kiira pois pihapiiristä.

Pitkäperjantaina oli aikanaan käytäntö, että kotoa ei saanut poistua. Tästä johtuen päivä on voinut tuntua pitkältä varsinkin lasten mielestä. Pitkä-etuliite on myös kuvannut päivän surumielistä luonnetta, sillä silloin muistellaan Jeesuksen kärsimyksiä.

Lankalauantaina pestiin ja värjättiin talven aikana kehrätyt langat. Lanka-etuliite saattaa olla peräisin ruotsinkielisen pitkäperjantaita tarkoittavan sanan etuliitteestä långfredag.

Sukkasunnuntain nimen tarkoituksesta tai alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa. Se saattaa juontaa juurensa päivän viettämistä kotona hiljaa sukkasillaan, tai niin railakkaasta pääsiäisen juhlinnasta, että sukatkin lentävät jalasta.

Lähteet: SKS tietopaketit, Kotus, Helsingin kaupunginkirjaston Kysy mitä vain -palsta.