Miki Laukkanen kirjoitti ”Onko matkustaminen kallista?” (Forum24, 17. toukokuuta) kyseenalaistaen varhaiskasvatusryhmien maksuttomat matkat joukkoliikenteessä.
Laukkasen laskelmista puuttuivat kuitenkin aikuisten lippujen hinnat kokonaiskustannuksista.
On myös huomioitava vyöhykejaot, matkoille osallistuvat ylimääräiset aikuiset turvallisuuden takaamiseksi ja se, että päiväkodissa on useita ryhmiä.
Päiväkodeilla ei myöskään ole budjetissa joustovaraa, ja johtajat joutuvat miettimään, miten raha riittää kaikkeen.
Varhaiskasvatusryhmät jättävät siksi jo nyt retkiä tekemättä.
Maksuttomat matkat tuskin siis olisivat suuri menetys joukkoliikenteelle.
Keneltä se on pois, jos päivisin tyhjillään ajelevat bussit täyttyvät innostuneista lapsista matkalla seikkailemaan ja saamaan uusia oppimiskokemuksia ja elämyksiä?
Tässä on kysymys paljon tärkeämmästä asiasta kuin rahasta.
Nimittäin yhdenvertaisuudesta ja lasten oikeuksista – lapsilla on oikeus kokeilla ja opetella uusia asioita.
Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on mahdollistaa lapsen myönteiset oppimiskokemukset ja toteuttaa muun muassa taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa.
Oulun tavoite olla Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026 puoltaa myös matkojen maksuttomuutta.
Maksuttomuus kannustaisi varhaiskasvatusryhmiä kulkemaan busseilla ja tekemään retkiä: aurinkoisena päivänä Nallikariin tai pakkaspäivänä kirjastoon.
Oulu sai Unicefin lapsiystävällinen kunta -tunnustuksen 2017. Se on voimassa kaksi vuotta.
Tämä tarkoittaa, että lapsen oikeuksien edistäminen on jatkuvaa työtä.
Lapsiystävällisessä kunnassa toteutuvat lapsen oikeudet, kuten se, että takaamme jokaiselle lapselle yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet.
Lapset osallistuvat palveluiden suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen.
Lapset ovat oman arkensa asiantuntijoita ja heidän tietämystään on hyödynnettävä päätöksenteossa.