– Kato, kuka tuli.
– Nieminen.
Kaksi mäkikotkaa juttelee Virpiniemen hyppyrimäen juurella. Toinen on Peter Räisänen, 12, ja toinen Eemeli Kurttila, 11.
Puheissa vilahtava Nieminen on Toni Nieminen, joka jo 16-vuotiaana nappasi kultaa 1992 Albertvillen talviolympialaisten suurmäessä ja joukkuekisassa.
Mäen juurelta löytyy myös toinen legenda: Tapio Räisänen, ensimmäinen suomalainen suurmäen maailmanmestari. Mestaruus tuli Lahdessa 1978.
Vaikka paikalla on suurmiehiä, jutun pääosassa ovat Peter ja Eemeli. Ehkä tulevat maailmanmestarit ja olympiavoittajat.
Startti Taivalvaaralta
Länsituulen koulun viidettä ja kuudetta luokkaa käyvät haukiputaalaiskaverit edustavat Taivalkosken Kuohua.
– Kun aloitimme, Haukiputaalla ei ollut mäkihyppytoimintaa. Siksi seuramme on Taivalkosken Kuohu. Ja siksi, koska molempien mummola on Taivalkoskella.
Peter oli tuolloin yhdeksän, Eemeli vuotta nuorempi.
– Olin Taivalvaaralla näin Peten. Kysyin, voisimmeko lasketella yhdessä, mutta Pete kertoi menevänsä hyppyrimäkeen. Siitä se lähti, kun menin mukaan, Eemeli muistelee.
Petellä eli Peterillä mäkihyppy on verissä. Isä Sami harrasti sitä poikavuosinaan, ja pappa on edellä mainittu mestari Räisänen.
– Isä ja Tapsa valmentavat meitä, kertovat pojat, jotka ovat myös yhdistetyn miehiä.
Molempien esikuva on moninkertainen olympiavoittaja, Puolan Kamil Stoch.
– Ylivoimainen ja hyvä hyppääjä, jolla on nätti lentoasento, pojat perustelevat.
Pitkiä lentoja
Peter ja Eemeli ovat tulleet kisaamaan Haukiputaan Veikkojen ja Taivalkosken Kuohun järjestämissä Virpiniemen avoimissa mäkikisoissa.
Harjoitushypyt K-38 mäestä on leiskautettu.
– Haastava mäki. Siitä tullaan melko korkealta, pojat miettivät.
Pelolle ei mielessä ole sijaa, ehkä pienen pienelle jännitykselle kuitenkin.
– Pisin hyppyni on 44,5 metriä, paljastaa Peter, jonka lempimäki on Taivalvaaran K-50.
Eemelin ennätys on 39 metriä.
– Suosikkimäkeni on tämä tai Taivalvaaran K-38, hän kertoo.
Rohkeutta ja paloa
Tuuli yltyy. Nyt odotellaan, pääseekö varsinainen kisa käyntiin.
– Kyllä tällaisella säälläkin voi hypätä, kunhan löytyy sopiva tuulirako. Alhaalta näytetään merkki, Peter sanoo toiveikkaana.
Mitä laji vaatii?
– Harjoittelua, säännöllistä hyppimistä hyppyreistä ja kuivaharjoittelua, Eemeli vastaa.
– Rohkeutta ja motivaatiota. Tuonne torniin täytyy kävellä haalarit päällä ja kantaa yli kaksimetriset sukset mukana, lisää Peter.
Pikku kolhuja lukuun ottamatta nuoret mäkikotkat ovat säästyneet onnettomuuksilta.
– Joskus on kaaduttu. Pari päivää sen jälkeen saattaa sattua, mutta sitten se menee ohi.
Mäkihypyn lisäksi urheilulliset pojat ehtivät harrastaa muita lajeja, Peter ainakin jääkiekkoa ja hiihtoa ja Eemeli hiihtoa ja jalkapalloa.
– Ja Pleikkarilla pelaamista, he lisäävät.
Tuulen armoilla
Tuuli kääntyy ja puhaltaa hyppyrinnokalle pian suoraan mereltä.
Se tarttuu toimitsijoiden papereihin ja lennättää ne montun reunalle.
On aika tehdä päätös: kilpailukierrosta ei käydä vaan mäkikotkien paremmuus ratkaistaan harjoituskierrosten perusteella.
– Varakilpailun tulokset, alle 16-vuotiaat...
Virpiniemen mäen voittajaksi julistetaan lauantaina Eemeli Kurttila yhteispistemäärällä 194,1. Hypyt kantoivat 34 ja 33 metriä.
Peter jäi tällä kertaa kakkoseksi pistemäärällä 183,9. Hänen hypyillään oli mittaa 33 ja 32 metriä.