Suomen mäkihyppymaajoukkueen päävalmentaja Janne Väätäinen on saanut kestää monenlaista kohta kahden vuoden päävalmentajuutensa aikana. Lauantai Vancouverin olympiakisojen mäkialueella oli kuitenkin jo liikaa iloisen savolaisenkin kestää.
"Aika musta oli, joo", Väätäinen kuvaili suurmäen kisan suomalaispäivää, johon mahtui ykköshyppääjän loukkaantuminen, oman valmennettavan hylkäys ja sijat 18 ja 26.
Toiveet olivat vielä korkealla aamusta, hyvien harjoitusten ja koko kautta vaivanneen epätasaisuuden poistumisen myötä. Sitten tuli koekierros ja Janne Ahosen kaatuminen.
"Tilanteet jotka näyttää harmittomilta, ovat usein sellaisia, että niissä sattuu. Näin kävi nyt, minkäs sille voi", Väätäinen muisteli Ahosen polven rikkonutta kaatumista.
"Vaikka se langetti varjoa, siitä huolimatta kisa alkoi hyvin. Janne Happonen veti erittäin hyvän hypyn, niissä olosuhteissa."
Happonen, Väätäisen valmennettava myös maajoukkueen ulkopuolella, ei kuitenkaan saanut toiseen hyvään hyppyyn enää mahdollisuutta. Kuopiolaisen puku mitattiin, ja se oli liian suuri. Hylkäys, toinen sellainen suomalaisille näissä kisoissa, kun Harri Olli koki saman kohtalon normaalimäessä.
"Reiden kohdalla pari senttiä liikaa, tai käytännössä oikeastaan noin sentti. Sellainen asia, josta vaikkapa mäkiviikolla ei missään nimessä tule hylkäystä."
"Toissapäivänä samassa puvussa ei ollut mitään ongelmaa. Mittaajilta välittyi sellainen tunne, että kaikki hyvin. Sitten tarkempi mittaus kisassa, ja virhe löytyi. Ok, ei siinä mitään, se on hyppääjän oma virhe. Silti olin jo menossa protestia tekemään."
Väätäisen ihmetystä lisäsi vielä se, että Happonen oli räätälöinyt Ollin puvun sellaiseksi, ettei normaalimäen tilanne vain toistuisi. Ja sitten, kalikka omaan nilkkaan...
"Kova paikka, kaksi hylkäystä kahdessa kisassa", Väätäinen huokaisi.
Ja koettelemukset jatkuvat
Väätäisen päivä oli jo luisumassa pahasti vinksalleen, mutta lisää tuli.
"Ahonen ylsi parhaimpaan hyppyynsä tässä mäessä, vaikka polvi oli vahvasti teipattu. Pian hän kuitenkin ilmoitti, ettei hyppää toista. Kipua niin, ja säästelyä sitä varten, että pystyy mahdollisesti joukkuemäessä hyppäämään."
Kaksi ulkona, kaksi jäljellä.
"Harri vetikin komean siivun, ja sitten Matin (Hautamäki) vuoro. Kofler ja Morgenstern hetkeä aiemmin loistavissa olosuhteissa, ja Matille olisi suonut edes mahdollisuuden hyvään saumaan."
"Sitä ei saatu, mutta olihan siinä myös puristusta. Vauhti putosi, se kertoo, että vauhtimäessä puristusta, Väätäinen pohti avauskierroksen loistohyppynsä jälkeen kolmantena olleen Hautamäen romahdusta 30 metriä ensimmäistä lyhyempään hyppyyn ja 26. sijaan."
Niin, uskomaton päivä, ja ketutuskäyrä huipussaan.
"Henkilökohtaisella tasolla mietin, että miksi näin? Eikä siihen ole vastausta. Laiva oli jo kääntynyt, kaikki näytti hyvältä. Sitä odotti saavansa palkinnon."
"Mutta vaikka itse kantaakin vastuun, minun harmitukseni on pientä. En muuta mieti kuin sitä, mikä pettymys tämä on urheilijoille, huollolle ja kaikille muille, jotka ovat olleet tässä mukana."