Herra Ylppö pistää Maj Karman fanien päät pyörälle julkaisemalla soololevyn Sata vuotta. Soololevy osuu saumaan, jossa Maj Karma kymmenen vuoden tahkoamisen jälkeen on tunkeutunut suomirockin eturiviin. Yhtyeen kahden vuoden takainen albumi Ukkonen paineli peräti listakärkeen.
-- Onhan minulle sanottu, että "mitä helvettiä sä sekoilet?". Mutta mitäpä sitä yhteen bändiin tyytyisi, kun niitä voi olla kaksikin. Ja sitähän sanotaan, ettei kahta ilman kolmatta, Ylppö mietiskelee.
Nyt on siis olemassa syksyllä seuraavan albuminsa julkaiseva Maj Karma ja Herra Ylppö & Ihmiset. Minkälainen se kolmas bändi sitten olisi?
-- Se olisi erittäin paljon tavallisuudesta poikkeava instrumentaalimusiikkia soittava yhtye. Minä soittaisin siinä kitaraa täysin riittämättömillä lahjoillani. Soololevyn kitaraosuuksiin taitoni eivät riittäneet. On kuitenkin hyvä muistaa, että tätä kolmatta bändiä ei ole olemassakaan, Herra Ylppö toppuuttelee.
Diktaattori ei tuuletusta kaipaa
Maj Karman kitararyskeeseen verrattuna Ylpön runsaasti kehuja kerännyt soolo on monipuolinen ja hillitty kokonaisuus. Mies ilmeisesti koki tarpeelliseksi julkaista välillä erilaista musiikkia.
-- Tarpeelliseksi? Ei kai tämä levy nyt sentään tarpeellinen ole kenellekään, Ylppö naureskelee.
-- Levy syntyi musiikin tekemisen ilosta. Maj Karman levy-kiertue-levy-kiertue-tahti on jo rutiinia. Halusin muuttaa kuviota.
Herra Ylppö korostaa, että kyseessä ei missään tapauksessa ole terapialevy.
-- Se on niin kliseistä selittää, että piti tuulettaa päätä tai tehdä terapialevy. Jos ihminen tarvitsee terapiaa, niin hänellä on luultavasti ongelmia. Eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa, jos joku on terapian tarpeessa. Mutta silloin pitää mennä terapiaan eikä tehdä levyä,Ylppö neuvoo. Herra Ylpön debyytin kappaleet ovat syntyneet pikkuhiljaa vuosien varrella.
-- Kuten debyyttien kappaleet yleensäkin, Ylppö toteaa.
Siitäköhän syystä ensimmäiset levyt ovat usein myös parempia kokonaisuuksia kuin kakkos- ja kolmosalbumit?
-- Niin, odotettavissa on siis Herra Ylppö & Ihmiset -yhtyeen surkea kakkosalbumi, Ylppö kuittaa.
Ylppö ei tunnu itsekään olevan täysin perillä siitä, onko Sata vuotta hänen soololevynsä vai Herra Ylppö & Ihmiset -yhtyeen albumi. -- Tämän piti olla enemmän bändilevy kuin siitä lopulta tuli. Aloin jossakin vaiheessa tehdä hommia omine nokkineni. Lopulta toimin jo suorastaan diktaattorimaisesti Tuntui, että tämä on järkevintä julkaista soololevynä.
-- Ja jotta kuulostaisin mahdollisimman sekavalta, niin tässä on samaan aikaan kyseessä myös uuden bändin levy. Mutta projekti tämä ei ainakaan missään tapauksessa ole, Ylppö pyörittelee.
Napoleon ja Kleopatra
Diktaattorimaiset otteet toivat albumille muun muassa kappaleen Napoleon. Mutta Kleopatrakin sieltä löytyy.
-- Kleopatra on laitakaupungin tunnetuin hahmo. Se voi olla kaupan myyjä tai lähiökapakan ruusu tai vaikkapa videovuokraamon tyttö, jollaisesta levyllä myös lauletaan.
Idea on siis vähän kuin Miljoonasateella muinoin: "Ostarin helmi, viitoskassan kaunotar, myy nappi auki tupakkaa."
-- Saattaa hyvinkin olla. Mutta sen voi sanoa, että ihmissuhteista kirjoittaminen on koko urani ainoa teema. Siitä syystä levyn nimikin on Sata vuotta. -- Kun olen 100 vuotta kirjoittanut ihmissuhteista, niin sen jälkeen voin ehkä vaihtaa teemaa. Minä teen reality-rockia, joka toivottavasti on parempaa kuin reality-tv.
Albumin musiikillinen kummajainen on viimeinen kappale Loppu. Sehän on kuin mitäkin Uriah Heepiä.
-- Kyllä, se kuulostaa 1970-luvun alulta. Minun mielestäni vähän The Doorsiltakin. Äläkä vain kysy miksi. En nimittäin osaa sitä selittää. Minä kun olen syntynyt vasta vuonna 1973, vaikka tässä haastattelussa valehtelenkin syntyneeni 1978, koska rokkareiden tulee aina haastatteluissa valehdella olevansa nuorempia kuin ovat. Toivottavasti valehtelin oikeaan suuntaan, Herra Ylppö vitsailee.