Pitkä valoisa aika ja suhteellisen viileä kesä kasvattavat suomalaisista mansikoista mehukkaita. Marjassa maistuu tietenkin myös se, että mansikat poimitaan suoraan joko pellolta tai ainakin haetaan vastapoimittuina torilta. Niitä ei ole poimittu puoliraakoina ja kuljetettu matkojen takaa.
Mansikkalajikkeissakin on eroja. On oikein makeita ja vähän hapokkaampia, on pakastamiseen sopivia ja sellaisia, jotka ovat parhaimmillaan tuoreina.
Vielä joitakin vuosia sitten valtaosa suomalaisista mansikoista oli Senga Senganaa, 1950-luvulla kehitettyä saksalaista lajiketta, joka on yhä monille maultaan se ainoa oikea nansikka. Toinen tärkeä lajike oli Zefyr, aikaisempi ja vähän makeampi.
Nyt suosikki Sengana on saanut väistyä. Toiminnanjohtaja Hannu Salo Hedelmän- ja marjanviljelijöiden liitosta perustelee syyksi Senganan alttiutta harmaahomeelle. Zefyrin viljelyn vähenemiseen on puolestaan vaikuttanut satoisuuden lasku.
Senganan paikan on ottanut Polka.
"Norjalainen Jonsok oli 1990-luvun valtalajike, mutta nykyisin 60 prosenttia viljellystä mansikasta on Polkaa. Kuluttajat pitävät sen mausta."
Viime vuosina suosiotaan on kasvattanut Honeyoe erityisesti siksi, että siitä saadaan harson alla aikainen sato.
Ruokasivu listaa mansikkapörssin nousijat ja laskijat.
Ykkönen
Polka: Hollantilainen, keskiaikainen lajike vuodelta 1987. Kestää hyvin Suomen talvea ja marjat maistuvat hyviltä ja makeilta. Voimakkaan punaiset marjat ovat keskikokoisia tai suuria, pyöreähköjä tai leveän kartiomaisia. Marjat ovat myös sisältä punaisia. Rakenne on kiinteä.
Käyttövinkki: hyvä syönti- ja pakastemarja.
Nousussa
Honeyoe: Pohjoisamerikkalainen lajike antaa satoa aikaisin. 1970-luvun lopulla kehitetty lajike on saanut nimensä intiaaniprinsessalta (nimi lausutaan hanioi). Lajike kestää heikonlaisesti Suomen talvea ja vaatii suojausta talvehtiakseen Keski-Suomessa ja sitä pohjoisempana.
Marjat ovat suuria ja tasakokoisia, kartiomaisia, kirkkaan- tai tummanpunaisia. Maku on miedosti hapan, miellyttävä ja mehukas. Marjat ovat melko kovapintaisia ja kestävät hyvin kuljetusta.
Käyttövinkki: nauti sellaisenaan, pakasta tai kuivaa.
Tasaväkiset
Jonsok: Norjassa kehitetty aikainen lajike on yhä suosittu. Se kestää hyvin myös läntisen Suomen vähälumisia talvia. Marjat ovat keskikokoisia ja pyöreähköjä. Väri on tummanpunainen myös marjan sisältä. Maku voimakas, hapahko, mutta loppusato makeampi. Rakenne on kiinteä ja marja sopii siksi erinomaisesti pakastettavaksi.
Käyttövinkki: pakasta, hilloa, kokeile viiniä.
Korona: Hollannissa kehitetty lajike on vuodelta 1978. Sen talvenkestävyys on vaihteleva. Marjat ovat komeita, heleänpunaisia, suurikokoisia ja muodoltaan kartiomaisia. Marjan malto on suhteellisen kiinteä. Pinnaltaan marjat ovat hieman pehmeitä eivätkä siten kestä pitkiä kuljetuksia.
Käyttövinkki: hyvä syönti- ja pakastemarja.
Bounty: Kanadalainen, myöhäinen lajike on kehitetty 1970-luvun alkupuolella. Talvea lajike kestää kohtalaisesti. Marjat ovat keskisuuria tai suuria, pyöreän kulmikkaita tai kekomaisia ja kirkkaanpunaisia, mutta verholehtien alta vaaleita.
Marjojen koko pienenee loppusatoa kohden. Marjat ovat erittäin miellyttävän makuisia. Boyntysta on tullut siksi monen suosikki. Marjat kypsyvät jonkin verran Sengan marjoja myöhemmin.
Käyttövinkki: syö sellaisenaan, pakasta, tee hilloa.
Kokeilussa
Solprins: Marjat ovat suuria, kirkkaanpunaisia ja maistuvat makealta. Norjalainen lajike on varhain kypsyvä ja se kestää hyvin talvea. Sato kypsyy lyhyen ajan sisällä.
Käyttövinkki: tee hilloa, kuivaa.
Uusia mansikkalajikkeita kokeillaan koko ajan. Tulossa ovat esimerkiksi Cavendish ja Florence.
Laskussa
Zefyr: Tanskalainen lajike. Alkusadon marjat ovat litteän kulmikkaita ja kookkaita, mutta loppusadon marjat ovat pieniä. Väri on helakanpunainen, mutta keskeltä hieman vaalea. Makea marja. Lajike on väistymässä heikon satotason vuoksi.
Käyttövinkki: nauti sellaisenaan, tee mansikkamaitoa.
Senga Sengana: Vanha saksalainen lajike vuodelta 1954 oli Suomessa pitkään valtalajike ja on nyt väistymässä harmaahomealttiutensa vuoksi. Marjat ovat keskikokoisia, pyöreähköjä ja hiukan kulmikkaita. Väri on voimakkaan punainen myös sisältä.
Maku on aromikas ja happoinen. Senga Sengana on monen mielestä maultaan se ainoa oikea mansikka.
Käyttövinkki: pakasta.
Mansikka-granita
1 l mansikoita
1 dl omena- tai appelsiinitäysmehua
2 tl hyvin hienoksi silputtua tuoretta rosmariinia
sokeria
Ota muutama mansikka erikseen. Soseuta loput käsin tai koneella. Sekoita mehu ja rosmariini mansikkasurvoksen sekaan. Makeuta tarvittaessa sokerilla. Leikkaa kokonaiset mansikat lohkoiksi tai viipaleiksi ja sekoita mansikkasurvoksen joukkoon.
Laita kannelliseen pakasterasiaan ja jäähtymään pakastimeen puoleksi tunniksi. Sekoita sosetta ja laita takaisin pakastimeen. Sekoita jälleen puolen tunnin kuluttua.
Anna jäätyä noin tunnin verran. Rouhi mansikkajäästä karkeita lohkoja annosmaljoihin. Koristele marjoilla ja rosmariininoksalla. Tarjoa heti.
Mansikkabooli
1/2 l mansikoita
5 dl vettä
3 dl sokeria
1 ruukku minttua
1 pullo (1,5 l) sitruunakivennäisvettä
jäitä
Laita marjat, vesi, sokeri ja minttu kattilaan. Keitä noin 5 minuuttia, siivilöi ja jäähdytä.
Lisää juuri ennen tarjoilua booliin kivennäisvesi ja jäät. Annoksesta tulee 2,5 litraa. Voit lisätä booliin mansikkalikööriä.
Marinoidut mansikat
1 l tuoreita mansikoita
2 rkl hienoa sokeria
2 rkl lime- tai sitruunamehua
muutama suikale sitruunan tai limen kuorta
Lohko mansikat. Sekoita mehu, sokeri ja kuoret keskenään. Kaada seos mansikoiden päälle. Anna maustua tunnin verran.
Tarjoa kermavaahdon tai vaniljajäätelön kera.