Suvi Niemelä, 16, asuu perheensä maatilalla Yppärin kylässä Pyhäjoella. "Tämä tila on alkujaan ollut minun isäni isänisän, Heikki Välimaan. Se on sukupolven vaihdoksessa tullut minun papalleni Heikki Niemelälle. Sitten se tuli minun isälleni 1970-luvulla."
Maatilalla on aina ollut lehmiä ja muita eläimiä, joten ne ovat Suville itsestään selvä asia. "Kyllä minulle tulee haikea olo sitten, kun äiti ja isä jäävät eläkkeelle ja lehmät laitetaan pois. Itsekin lähden muutaman vuoden päästä muualle opiskelemaan", Suvi miettii.
Suvi on usein mukana maatilan töissä: "Oikeastaan aina. Se on vähän sillä tavalla, että jos isä on peltohommissa, niin minä ja veljeni Riku olemme silloin töissä navetassa. Aika kuluu navetassa myös viikonloppuisin."
Maatilalla on aina kiire
Kesäisin ja loma-aikoina Suvi lomittaa vanhempiaan. "Kaikkien muiden töiden lisäksi minä sitten teen kotihommia; kokkailen ja siivoan. Keväällä ja syksyllä tehdään ulkohommia ja sitten kesäisin laitetaan kaikki yhdessä laitumia", Suvi kertoo maalaiselämästä.
Suville lehmät ovat kuin lemmikkejä. Paitsi, että niistä Niemelän perhe saa toimeentulonsa: "Kyllähän siinä oppii tuntemaan kaikki lehmät ja vasikat kun niiden kanssa hommaa kahdeksan tuntia päivässä. Yksi on seurallinen ja toinen säikky. Joku saattaa olla vähän arvaamaton ja joku ei tykkää, kun pesen sitä."
Niemelät nimeävät vasikkansa aakkosjärjestyksen mukaan. Tänä vuonna on vuorossa s-kirjain. Navetassa on jo Suvi, Sopiva, Salsa ja Sinkku. "Yleensä äiti keksii vasikalle sellaisen nimen, joka sopii sen ulkonäköön. Esimerkiksi Salsa on pieni ja punainen. Sopiva on juuri sopivasti mustavalkoinen", Suvi selvittää.
Suvi kuvaa maatilan arkipäivää yhdellä sanalla: kiire. "Talvella on vähän helpompaa, kun ei ole peltohommia. Mutta sitten on aika paljon lehmän poikimisia", Suvi kertoo elämänrytmistä.
Isona alan emännäksi
Keväällä Niemelän pellot ensin kynnetään ja sitten kylvetään. Kesällä maatilalla tehdään säilörehua talven varastoon. Syksyllä onkin sitten sadonkorjuun ja viljan puinnin aika.
Kaiken tämän lisäksi Suvilla pitäisi kavereiden mielestä olla vielä jokin harrastus.
Suvilla on selvät sävelet tulevaisuuden suhteen. "Jos minä menen naimisiin jonkun sellaisen miehen kanssa, joka haluaa ruveta maanviljelijäksi, niin voin sitten alkaa tälle emännäksi ja huolehtia lehmistä."
Maatilan pyörittäminen tulevaisuudessa mietityttää Suvia. Mitään kun ei saa ilmaiseksi. Uudet koneet ja investoinnit maksavat maltaita. "Yksinään tilan pyörittäminen on lähes mahdotonta, vaikka minulla olisikin apuvehkeitä ja lypsyrobotit huolehtisivat osan työstä."
Pyhäjoen lukiossa opiskelevalla nuorella naisella on toki varasuunnitelma. "Totta kai olisi ihanaa omistaa tällainen paikka, mutta se jää nähtäväksi. Voi olla, että lähden opiskelemaan kieliä ja minusta tuleekin tulkki."