Maastohiihdon kilpailumuotoja:
Sprintti: Lahden 2001 MM-kisoissa arvokisaohjelmaan tullut pikamatka, jolla hiihdetään noin 800--1?500 metriä perinteisellä tai vapaalla hiihtotavalla. Aika-ajossa hiihtäjät starttaavat 15 sekunnin välein, ja sadasosasekunnin tarkkuudella otettujen aikojen perusteella 30 parasta kilpailijaa jatkaa pudotushiihtoihin. Puolivälierät, välierät ja finaali hiihdetään kuuden hiihtäjän ryhmissä.
Parisprintti: Laji oli ensi kertaa arvokisaohjelmassa MM-Oberstdorfissa 2005. Hiihdetään kahden hengen joukkuein, ja alkuerien perusteella viisi joukkuetta/erä etenee finaaliin. Joukkueen molemmat hiihtäjät hiihtävät radan kolmesti.
Normaalimatka: Kaikkia muita hiihtomatkoja kuin sprinttiä kutsutaan normaalimatkoiksi. Naisten normaalimatkoja ovat nykykäytännön mukaan 10 km, yhdistelmäkilpailu 7,5 km (p)+7,5 km (v) ja 30 km, miesten normaalimatkoja 15 km, yhdistelmäkilpailu 15 km (p)+15 km (v) ja 50 km. Pisimmät matkat ovat yleensä yhteislähtöjä.
Takaa-ajo/yhdistelmähiihto: Kuulunut vuodesta 1992 lähtien arvokisaohjelmaan eri muodoissa. Oli aluksi kaksipäiväinen, jolloin toisen päivän vapaan hiihtotavan osuudelle lähdettiin avauspäivän perinteisen hiihtotavan tuomin aikaeroin. Muuttui myöhemmin yksipäiväiseksi ja sitten suksien vaihdolla ryyditetyksi sähäkäksi kisaksi.
Väliaikalähtö: Perinteisin kilpailutapa hiihdossa. Hiihtäjät starttaavat ladulle puolen minuutin välein, ja ajanotto kellottaa heille loppuajan. Kisan seuranta vaatii hyvää väliaikapalvelua. Ei ole uusien hiihtoyleisöjen mieleen, koska paikan päällä kilpailun seuraaminen vaatii lajin tuntemusta.
Yhteislähtö: Käytössä pitkillä matkoilla, yhdistelmäkisoissa ja sprintin pudotushiihdoissa. Katsojan helppo hallita, koska ensiksi maaliin tuleva on voittaja. Sprinttiä lukuun ottamatta yhteislähdöissä käytetään ns. lähtöviuhkaa urheilijoiden lähtöpaikan määrittämiseen. Eturiveihin pääsevät maailmancupissa parhaiten menestyneet 30 hiihtäjää. Muiden lähtöpaikat määräytyvät kilpailemalla tulevien FIS-pisteiden mukaan.
