Kiertueemme on edennyt loppusuoralleen Saksaan asti, kolmentoista muun maan kautta. 28 kaupunkia takana ja viimeiset 4 vielä edessä. Tuttavat kyselevät, että onkos mukavaa nähdä eri maita ja tapoja. No,faktahan on se, ettei rundilla mitään näe. Ei kiertueelle lähdetä nähtävyyksiä katsomaan, vaan kyllä se työnteon kategoriaan tipahtaa. Mutta reissulla koen sen perinteisen koti-ikävän, siis lähimmäisten ja tuttujen nurkkien kaipuun lisäksi, kotimaaikävää. En allekirjoita sitä vanhaa "lottovoitto syntyä Suomeen"-sutkautusta, kun sen todenperäisyyttä on paha verrata, kun en ole koskaan lotossa voittanut. Mutta kyllä Suomessa on vaan niin moni asia paremmin lapasessa kuin muualla.
Italiassa ja Ranskassa on tyypillistä, että vessassa ei ole muovi-istuinta, vaan tarkoitus on istahtaa suoraan kylmälle, monasti vielä näkyvästi edellisten kävijöiden ureoimalle posliinille. Ja on vallan helppoa löytää wc-tiloja, joissa ei ole pönttöä ollenkaan, vaan vain reikä lattiassa. Miehillehän tämä ei ns. ykköshädässä tuota ongelmia, mutta hameväelle varmaan jo kyllä. Kakkoshädän yllättäessä en rehellisesti sanottuna tiedä miten on tarkoitus reiällä toimia. Suomessa on sentään keksitty reiälle lisävarusteeksi vähintäänkin riuku toimenpiteen helpottamiseksi.
Eteläisen Euroopan maissa ei lämmitystä taloissa juuri ole. Ne ovat talvisin kylmiä kivikolhooseja. Lämmin vesi suihkussa voi olla myös tavoittamaton ylellisyys, ihan hotellissakin. Suihkujen vedenpaine esimerkiksi Italiassa on suorassa suhteessa maan vetovoimaan. Eli painetta ei ole.
Joissain maissa ei saa ruokaa ennen iltaseitsemää. Muualta kuin mäkkäristä siis. Nämä maat ovat suljettuna joka ikinen päivä viitisen tuntia keskellä päivää. Just. Oudoksuntaa herättää ryhmämme hinku saada aamupalalla tuoreita vihanneksia. Saksassa varsinkin kummastellaan, miksi leikkelelautasilta katoavat ensiksi koristeeksi tarkoitetut muutamat kurkut ja paprikasiivut.
Talvihan se aina yllättää autoilijat Suomessa. Mutta eurooppalaiset se vasta yllättääkin. Kaksi hiutaletta lunta, ja kaaos on valmis. Kesäkumeilla liukastelevat höntit köröttelevät kymmenen kilometrin tuntivauhtia kelillä, joka Suomessa luokitellaan ihan normiloppusyksyn keliksi. Kysyin etelä-italialaiselta miksaajaltamme, etteikö hän edes koskaan lapsena kaivannut lunta joulun aikaan, koska ajatus lumettomasta joulusta minulle on lappilaisena täysin käsittämätön. Hän vastasi, että "se on vain fantasiaa. Lumi on oikeasti ihan hirveä asia luonnossa kokea". Minä en taas malta odottaa pääseväni kohta jo Suomeen, kahlaamaan hangessa ja pakkasen purtavaksi. Myös lämpimän suihkun, kodin ja vessan odotus saavat olon jouluisaksi.