Kolumni

Maaseudun lapsilla paremmat motoriset taidot kuin muualla asuvilla – vapaa leikki kehittää liikuntataitoja paremmin kuin ohjattu harrastus

Lomanjälkeinen arki on alkanut ja monessa perheessä arki on tarkoin aikataulutettua.

Lomanjälkeinen arki on alkanut ja monessa perheessä arki on tarkoin aikataulutettua. Lapsia kuljetetaan usein autolla päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin ajan ja vaivan säästämiseksi. Kuskaamisella saatetaan kuitenkin tehdä lapselle karhunpalvelus fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta.

Donna Niemistö
Donna Niemistö

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että yhä useampi lapsi osallistuu liikuntaharrastuksiin, mutta hyötyliikkuminen arjessa on vähentynyt. Taitavat tenavat -hankkeessa tutkittiin suomalaisten päiväkoti-ikäisten lasten motorisia taitoja. Tarkastelimme, onko lasten taidoilla, ulkona vietetyn ajan määrällä tai liikunnan harrastamisessa eroja asukastiheyden perusteella.

Tulokset osoittivat, että maaseudun lapsilla oli paremmat motoriset taidot kuin muualla asuvilla lapsilla. Tulos on kiinnostava, sillä vaikka jo näinkin pienillä lapsilla liikunnan harrastaminen oli yhteydessä muita parempiin motorisiin taitoihin, harrastaminen ei riittänyt kuromaan umpeen kaupunkilaislasten motoristen taitojen eroa maaseudulla asuviin verrattuna.

Tutkijan näkökulmasta tulos on yllättävä, mutta odotettu. Yllättävä se on siksi, että kyse on alle kouluikäisistä lapsista, jolloin motoristen taitojen eroja voisi ajatella olevan vain vähän. Lisäksi Suomi usein mielletään maaksi, jossa ihmisillä on tasa-arvoinen mahdollisuus elää ja liikkua asuinpaikkakunnasta riippumatta. Toisaalta tulos oli myös odotettu. Tulos tukee motorisen oppimisen teorioita siitä, kuinka lapsen täytyy saada toistaa, kokeilla rauhassa, pyytää apua ja välillä epäonnistuakin. Näiden kokemusten kautta lapsi oppii ja kehittyy, myös liikuntataidoissaan. Tämän kehityskulun näkökulmasta fyysinen ympäristö voi tukea, mutta myös vähentää liikkumista.

Jos lapsen elinympäristö on turvallinen ja monipuolinen, se innostaa liikkumaan. Jos ympäristö on vaikeasti saavutettava, turvaton tai epämiellyttävä, hankaloittaa se ulos lähtemistä. Maaseudulla lasten välitön ympäristö tarjoaa tilaa, vaihtelevuutta, turvaa ja pihalle on helppo mennä. Liikenteen vaarat ovat pienempiä kuin kaupungeissa. Kaupungissa kasvavan lapsen tilanne on kimurantimpi, sillä usein asutaan kerrostalossa, josta vanhemmilla ei ole välitöntä pääsyä tai näköyhteyttä pihalle ja usein pihat ovat pieniä. Kaupungissa turvallisen ja mahdollistavan ympäristön tarjoamiseen voidaankin tarvita lapsen vanhempaa, joka kuljettaa lasta leikkimään ja liikkumaan. Kaikenlainen kuljettaminen on yleensä pois lapsen omaehtoisesta liikkumisesta, etenkin, jos liikkumiseen lapsi ei saa käyttää omaa lihasvoimaa.

Lapsen liikkuminen on hyvin pyrähdyksenomaista, kokeilevaa ja osittain säntäilevääkin. Jos lapsi haluaa juosta, hän haluaa tehdä sitä nyt eikä enää kymmenen minuutin päästä. Mitä vaivalloisempi ja pidempi matka liikuntaympäristöön on, sitä todennäköisemmin lapsella on perillä jo jokin muu kiinnostuksen kohde.

Tyypillisesti lasten liikkumista koskevissa keskusteluissa unohdetaan kuunnella lasta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapset kuvaavat lempiliikkumiskohteikseen sellaiset ympäristöt, joissa on luontoa tai luontoelementtejä, tilaa ja vapautta leikkiä. Luontoelementit mahdollistavat mielikuvitusleikkejä ja yhteisleikkejä. Mielikuvitusleikeissä ratkaistaan ongelmia, puretaan päivän tapahtumia, ollaan luovia ja opetellaan yhdessä leikkimistä. Liikkumisen näkökulmasta luonto tarjoaa monipuolisen ympäristön, jossa on vaihtelevuutta ja epätasainen alusta kehittää lapsen tasapainoa.

Luonnon tarjoamana ”leikkikaluna” esimerkiksi vesi eri muodoissaan kiehtoo lasta. Lätäkössä voi hyppiä, keppiä voi kastaa rännistä tippuvaan veteen, järvestä voi kantaa vettä hiekkaleikkeihin, kesällä voi kastella kukkia tai uida talvella harjoitella tasapainoilua tai luistelua. Nämä lapsen moninaiset tavat leikkiä veden kanssa pitävät sisällään monipuolisia tapoja liikkua ja kehittää motorisia perustaitoja. Leikkiessä harjaantuu myös koordinaatio ja tarpeellinen lihasvoima kasvaa. Lista on lähes loputon, kun tarkastellaan luonnonympäristöä lapsen kehittymisen näkökulmasta.

Suomalaisten lasten liikkuminen ja motoriset taidot ovat kansainvälisesti hyvällä tasolla. Suomalaisten vahvuutena on vahva ulkona olemisen kulttuuri säällä kuin säällä. Meillä luonto on ihmistä lähellä ja jokaiselle lapselle pyritään luomaan tasavertainen mahdollisuus liikkua ja harrastaa. Tasavertaisuuden näkökulmasta ympäristösuunnittelun merkitys onkin tärkeä, sillä lapsuudessa opitaan niitä toimintatapoja, jotka jokainen kantaa mukanaan läpi elämän. Tottumuksia voi olla myöhemmin vaikea muuttaa. Jotta säilyttäisimme tämän vahvuutemme, on kaupunkisuunnittelussa tärkeää ottaa huomioon niin lasten kuin aikuistenkin hyvinvointi. Se edellyttää viheralueiden ja luontoelementtien lisäämistä sekä pyöräilyn ja kävelyn edellytysten varmistamista. Liikkumaan oppii vain liikkumalla. Ympäristön ja vanhempien tehtävä on antaa lasten kasvulle tilaa ja aikaa.

Liikuntatieteiden maisteri, tohtorikoulutettava Donna Niemistö tutkii lasten motorisia perustaitoja ja lasten koettua motorista pätevyyttä Jyväskylän yliopistossa, pääaineenaan liikuntapedagogiikka.