Maarit Peltoniemi on rakentanut laulajan uransa kovalla työllä. Metsästyksen ja samoilun parissa rankkojen keikkarupeamien välissä rentoutuva laulajatar on imenyt itseensä vuosien aikana kansanmusiikkia ja raskasta rockia.
Synnyinseudulleen Kaustisille taannoin muuttanut Peltoniemi on julkaissut levyjä leppoisaan tahtiin. Keväällä 2003 ilmestyi hänen viides pitkäsoittonsa Onnenmaa.
"Seuraavaa levyä kysellään keikoilla jo", Peltoniemi naureskelee.
Haastatteluamme edeltävänä iltana Peltoniemi on esiintynyt entisen kotikaupunkinsa Hämeenlinnan kupeessa sijaitsevassa Hattulan Satulinnan tanssiravintolassa.
Pitkät pääkallokelillä ajettavat automatkat ovat hänelle rutiinia.
"Meno ei kohdallani ole koskaan ollut superhurjaa. Mulle riittää se, että hoidan hommani niin hyvin kuin pystyn."
Peltoniemi lauloi itsensä Tangoprinsessaksi 1994. Iskelmälaulajattaren pesti ei ollut topakalle kaustislaiselle laulun opiskelijalle helppo. Peltoniemi kertoo puskeneensa uransa alussa töitä hartiavoimin.
"Ensimmäisinä vuosina kiersin lavalta toiselle nuotit kainalossa ja esiinnyin usein vieraiden orkesterien säestämänä. Nuo vuodet olivat minulle iskelmän korkeakoulu."
Hanoi Rocks
teki vaikutuksen
Kaustinen, jossa Peltoniemi vietti lapsuutensa ja nuoruutensa, on tunnettu kansanmusiikkijuhlista ja komeasta Kalliopaviljongista, joka vielä 1980-luvun alussa oli yksi Pohjanmaan vetovoimaisimpia tanssilavoja.
Kaustisilla soittivat tuolloin niin ensiaskeleita massasuosioon ottanut Yö, kuin legendaarisella kokoonpanolla Suomea kiertänyt Hanoi Rocks. Peltoniemelle kesän 1983 Hanoi Rocks -keikka oli ikimuistoinen.
"Meillä oli kotona tiukka sääntö siitä, että ennen rippikoulua ei saanut tansseihin mennä, ja muistan hyvin, kun karkasin tuolle keikalle ja muistan myös hyvin, kuinka Andy McCoy riehui lavalla keikan aikana."
Peltoniemi tunnustaa yhä seuraavansa raskasta rockia. Suuren idolinsa Deep Purplen keikalle hän ei päässyt, koska oli samaan aikaan laulamassa Espanjan Playa De Inglesissa.
Suomalaisista yhtyeistä Peltoniemi tunnustaa seuraavansa Nightwishia ja The 69 Eyesia.
Pohjanmaan
perukoilla
Peltoniemi sai tulikasteensa populaarikulttuuriin samalla alueella, joka on vuosien saatossa onnistunut säilyttämään vahvan maineensa niin tavallisten tanssien kuin rock-konserttienkin pitopaikkana.
"Kävin jopa Himangalla Manowaria katsomassa", hevimusiikin vankkumattomaksi kannattajaksi tunnustautuva Peltoniemi heittää.
Myös Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ovat lyöneet leimansa Peltoniemeen vahvasti.
Hän on itse kuuluisaa Peltoniemen sukua. Suvun tunnetuin vesa on useissa yhteyksissä mainittu, 1900-luvun alussa Kaustisilla vaikuttanut pelimanni Heikki Hintrekki, jonka säveltämä Peltoniemen Hintriikan surumarssi on yhä suomalaisen kansanmusiikin klassikko.
"Hintrekin kotitalo melkein näkyy ikkunastani. Hänestä liikkuu yhä juttuja ja tarinoita, ja on minultakin kysytty monesti, elikö hän oikeasti vai oliko hän pelkkä taruolento."
Takaisin
kotikonnuille
Kaustisella lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Peltoniemi on ehtinyt asua niin Lahdessa, Helsingissä kuin Hämeenlinnassa, mutta synnyinseutu veti viimein pisimmän korren.
Tanssilavoja ja tanssiravintoloita jo kymmenen vuotta kiertänyt Peltoniemi kertoo, että kaupungissa asuminen ei tarjonnut tarvittavan rentouttavaa vastapainoa rankalle keikkaelämälle.
"Kaupunki ahdisti minua. Olen aina ollut villi ja ärhäkkä pohojalaanen, enkä oikein koskaan sopeutunut hitaaseen hämäläisyyteen. Samana päivänä, kun muutin pois Hämeenlinnan asunnostani, alkoivat naapurit kysellä, miksi muutan pois."
Peltoniemi on iloinen tekemästään paluumuutosta. "Uudesta kodistani pääsen heti metsään ja lenkkipolulle", Peltoniemi hymyilee.
Peltoniemi rakastaa musiikin ja laulamisen ohella myös metsästystä ja luonnossa samoilua.
"Mikään ei rentouta enemmän kuin se, että lähden pariksi päiväksi metsään haulikon kanssa, ja tuon sieltä kotiin palatessani mukana pienriistaa tai vesilintuja."