Entäpä jos maailma loppuisikin aivan yhtäkkiä?
Kaikki tapahtuisi nopeasti ja vääjäämättömästi.
Miten ihmiset toimisivat? Mikä vaikuttaisi siihen, miten ja ketkä selviäisivät?
Kirjailija Maarit Verronen ei näe aihetta synkkänä.
– Näiden kysymysten käsittely on pikemminkin vapauttavaa, Verronen sanoo.
Hänen elokuun alussa ilmestyvä romaaninsa Hiljaiset joet kertoo konkreettisesta maailmanlopusta, koko maailmankaikkeuden rakenteista kumpuavasta mullistuksesta. Ihmisten mittakaavassa tarina seuraa päähenkilö Liaa, kun kosminen kumous tuhoaa ympäristöä pala palalta.
– Sellaisessa tilanteessa ei voi osoittaa, että mikään tapahtuva olisi kenenkään syytä. Silti se koskettaa kaikkia, Verronen pohtii teoksensa teemaa.
Kokenut kirjailija kertoo käyttäneensä samaa asetelmaa jo aiemmin Vanhat kuviot -novellikokoelmassaan.
– Minua kiinnosti käsitellä aihetta uudestaan, mutta eri henkilöiden kautta. Vuosien mittaan työstin käsikirjoitusta kuin itseltäni salaa. Viime syksynä, kun kaivoin käsikirjoituksen esille ja aloin hiomaan sitä, huomasin teoksen valmistuneen kuin puolivahingossa, hän kertoo kirjoitustyöstä.
Keskiössä ihminen
Verronen tunnetaan fantastisia piirteitä kirjoihinsa neulovana kirjailijana.
– Lähden usein liikkeelle ajattelemalla jotain, mitä ei ole. Sen jälkeen kuvittelen, mitä realistisesti seuraisi, miten ihmiset toimisivat.
Vaikka Verrosen kirjat liikkuvat aiheissa, joita ei hänen omien sanojensa mukaisesti voi todistaa todeksi tai vääräksi, tekee hän paljon taustatöitä. Muistiinpanoja syntyy jatkuvasti.
– Realistiset kehykset vaativat selvittelyä. Tarinoiden keskiössä ovat kuitenkin ihmiset. Heidän seuraamisensa on mielenkiintoista, Verronen sanoo.
Lähes joka vuosi kirjan jo kolmatta vuosikymmentä julkaissut Verronen ei koe tuotteliasta julkaisutahtiaan kiireiseksi.
– En juurikaan huomaa eroa, milloin olen töissä ja milloin vapaa-ajalla. Kun jokin kysymys alkaa vaivata minua, alan ottaa siitä selvää, lukuisia palkintoja voittanut kirjailija kertoo.
Kirjoittaminen on tapa käsitellä syntyviä ajatuksia. Kuviteltu maailma saa alkunsa kirjailijan omasta maailmasta.
– Teosten työstämisen aikana koetan hioa tarinaa niin, että muut pystyisivät ymmärtämään ideoitani. Vähitellen tarina irtoaa omasta maailmastani, mutta sidos siinä aluksi on, hän kertoo taiteilijan työstään.
Elämä inspiroi
Vuosien saatossa kirjailijan työ on Verrosen mukaan muuttunut vain vähän. Aiheet valikoituvat oman kiinnostuksen mukaan.
Verronen kertoo kirjoittavansa nykyään enemmän asiaproosaa kuin aiemmin. Seuraavaksi työn alla on paikallishistoria Helsingin läheisyydessä sijaitsevasta saaresta.
Monet teosten aiheet kumpuavat ympäristöstä.
Hiljaiset joet -romaani sai vaikutteita kanoottiretkistä, joita kirjailija on tehnyt jo kolmenatoista kesänä.
– Pakkaan rinkkaan mahtuvan kumikanoottini mukaan ja etsiydyn uuteen vesistöön. Kiertelen ympäriinsä, katselen maisemia ja kerään vedestä löytyviä leluja ja esineitä. Joskus jään keskustelemaan laitureilla oleskelevien ihmisten kanssa, Verronen kertoo harrastuksestaan.
Samasta harrastuksesta sai alkunsa 2011 julkaistu matkakertomus Pieni kumikanoottikirja.
Oulussa Kalajoella syntynyt Verronen kertoo käyvänsä nykyään harvakseltaan, vaikka kaupunki on entinen opiskelu- ja työskentelykaupunki.
– Tavallisesti liikun Oulussa asiallisilla asioilla. Viimeksi kävin vierailulla, kun tein tietokirjaa puutornimuuntamoista ja halusin nähdä kaupungin puutorneja, hän muistelee.
Elokuun puolivälissä hän saapuu kaupunkiin jälleen työasioissa. Uuden kirjan esittely tuo Verrosen sanataidefestivaali Muusajuhlien yhdeksi kirjailijavieraaksi.