URHEILU: Mikko Manner hou­kut­te­li Kärp­pien kul­ta­vah­din Veini Veh­vi­läi­sen Ruot­siin

TEATTERI: Aapo Salonen Li­min­gan teat­te­ri­lin­jal­ta va­lit­tiin Teat­te­ri­kor­keaan yli 1 200 pyr­ki­jän jou­kos­ta

Kolumni

Maail­man avau­tu­mis­ta odo­tel­les­sa

-

Olen aina rakastanut matkustelua. Sitä, kuinka ensin on punnittu eri vaihtoehtoja, kyttäilty halpoja lentoja, suunniteltu ja haaveiltu.

Uusien vaatteiden, kenkien tai laukkujen ostaminen on useimmiten kirpaissut. Lennoista sen sijaan olen aina ollut valmis maksamaan.

Viime vuosina lapset ovat hieman himmanneet matkustelua, mutta tänä vuonna tarkoitus oli taas reissata vähän enemmän. Kuinkas sitten kävikään.

Maailma kyllä odottaa, mutta mielen vetää haikeaksi ennusteet siitä, kuinka vanhaan ei ehkä pandemian jälkeen ole paluuta.

Tuleeko koronasta kuolinisku Euroopan vapaalle liikkuvuudelle? Avautuuko Eurooppa, mutta rajoitetaanko mannerten välisiä matkoja? Tuleeko matkustamisesta vain rikkaiden harrastus?

Matkustamisen rajoituksilla on kiistatta hyviäkin seuraamuksia. Lentomatkojen hiilijalanjälki on niin suuri, että tällä hetkellä ilmasto kiittää.

Suosituimmat matkakohteet ovat olleet monella tapaa pulassa suurien turistimassojen kanssa. Nyt sitä ongelmaa ei ole.

Vastapainoksi monien alueiden elinkeino on romahtanut, koska se on nojannut niin vahvasti matkailuun.

Lähimatkailu lisääntyy pandemian jälkeen varmasti, mikä on hienoa. Suomessa riittää paljon nähtävää ja koettavaa, rahat jäävät paikallisille toimijoille ja luontokin kiittää, kun ei matkusta kauas.

Lähimatkailussa ei ole oikeastaan mitään muuta vikaa kuin se, että maailma jää näkemättä.

Uskon, että matkustamalla meistä tulee suvaitsevampia ja toisia enemmän arvostavia.

Toistaiseksi voimme kuitenkin vain nojatuolimatkailla. Siinä auttaa esimerkiksi Facebook-ryhmä View from my window, johon ihmiset eripuolilta maailmaa julkaisevat kuvia siitä, millaisissa olosuhteissa he viettävät tätä poikkeuksellista aikaa.

Kun maailma joskus taas avautuu, muistetaanhan lähteä liikkeelle paikallisuutta arvostaen ja luontoa vaalien. Ehkä jopa vanhoista virheistä oppien.


Niina Hentilä