Maahanmuutto on 2000-luvulla ollut puheenaiheena. Niin maaseudulla kuin kaupungissa jokainen kynnelle kykenevä on sanonut mielipiteensä maahanmuuttajien tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta, aivan eri lähtökohdista.
Ilkeiltäkään kommenteilta ei ole vältytty somessa, ja kaikkien puheet eivät kestä päivänvaloa. Eikä tämä olekaan mikään helppo asia, kun yhtä totuutta eikä kahtakaan ole edes olemassa. Siksipä hyvinkin kärjekkäitä vastakkainasetteluita on syntynyt päättäjienkin taholta, niin miksipä ei sitten tavallisen kansan keskuudessa uskalletaan sanoa, mitä ajatellaan.
Keskeisimmät syyt ulkomaalaisten tuloon Suomeen ovat työ, opiskelu, perhesiteet tai turvapaikkaa hakeneet. Suomeen ei niin vain muuteta, vaan tarvitaan lupa tilapäiseen tai pysyvään asumiseen. Luvan saamiseen vaikuttaa paljon tuleeko EU:n alueelta vai kauempaa muista maista.
Suomeen on muutettu lähes kolmestakymmenestä maasta, tosin alle kymmenen maan kansalaiset ovat kärjessä. Kansalaisuus onkin ollut yksi eniten puheenaihetta aiheuttava tekijä sopeutumisessa eri paikkakunnille. Luonnollisesti eri maiden kansalaisilla onkin erilaiset lähtökohdat asettua asumaan Suomeen. Kielivaikeudet ovat suuri ongelma etenkin vanhemmalle väelle, eikä kulttuurinkaan osuutta voi yhtään vähätellä.
”Kulttuuri on yhteisön jakamien arvojen, uskomusten ja tapojen kokonaisuus, joka muodostaa heidän elämäntapansa ja identiteettinsä." Kuten tämä määritelmä paljastaa valtavat erot eri maista tulleiden kulttuurista, ei voi välttyä hyvinkin ristiriitaisilta tulkinnoilta jokapäiväisessä elämässä. Ovatko nämä mitenkään vältettävissä, varmasti on kokeiltu eri menetelmiä, eikä yhtä hyvää ole vielä löytynyt.
Mielestäni parhaat tulokset saavutetaan ottamalla lapsiperheitä humanitaarisin perustein. Ensiksikin he ovat kaikkein haavoittuvimpia kriisialueilla ja maissa, missä yhteiskunta ei toimi demokraattisesti.
Toiseksi, alle kouluikäiset lapset oppivat Suomen kielen hyvinkin nopeasti päästessä tekemisiin suomalaisten lasten kanssa. Lisäksi he omaksuvat koulua käydessään suomalaisesta kulttuurista perusasiat. Huono puoli tässä on tietysti se, että he eivät ole heti työelämässä, joskin he ovat lähes varmaa työvoimaa tulevaisuudessa.
Nuorten aikuisten ottaminen Suomeen valtion taholta ei toimi toivotulla tavalla. Harva heistä löytää heti työpaikan kielitaidon puutteen ja kotimaassaan opitun kulttuurin tuoman erilaisuuden vuoksi. Valtion resurssit kotouttamiseen eivät riitä korjaamaan tilannetta, ja vaarana onkin heidän motivaation hiipuminen jaksaa panostaa kielen oppimiseen ja työkulttuurin omaksumiseen. Tämän vuoksi heille kasaantuu monia lieveilmiötä, joita on vaikea ratkaista ja tulevat kalliiksi yhteiskunnalle.
Yksityinen sektori onkin onnistunut huomattavasti paremmin ottamaan haltuun nopeasti työelämään siirtyvät nuoret. Eteenkin naisten onnistuminen omaksua työnantajan tarpeet ovat olleet työnantajalle helpotus, mutta myös työntekijöiden motivaatio on ollut korkea työpaikan varmistuessa.
Ulkomaalaiset opiskelijat ovat ylivoimainen ryhmä, mitä Suomi tarvitsee. He ovat fiksuja ja tuovat kansainvälisen vertaistuen suomalaisten opiskelijoiden tulkittavaksi ja nykyaikaisen tavan toimia myöhemmin työelämässä sekä Suomessa että ulkomailla. Suomi tarvitsee kansainvälisiä yhtiötä saadakseen valtion velan maksettua ja ylläpitämään hyvinvointia ikääntyvälle kansalle.
Tapio Lievetmursu
Pudasjärvi