Liikenne: Jos Oulun Poik­ki­maan­tie pää­te­tään uu­dis­taa, töihin pääs­tään no­peas­ti

Taiteiden yö: Kahden in­to­hi­moi­sen tai­de­har­ras­ta­jan unelma täyttyy Tai­tei­den yönä, kun Gal­le­ria 33 avaa ovensa

Kolumni
Tilaajille

Maa­han­muut­ta­ja-kes­kus­te­lus­sa puhumme mie­luum­min oi­keuk­sis­ta kuin vas­tuis­ta tai vel­vol­li­suuk­sis­ta

On helppo syyttää maahanmuuttajia siitä, etteivät he kotoudu, mutta tärkeämpää olisi kysyä, kuinka paljon he tietävät omista oikeuksistaan, Nafisa Yeasmin kysyy.

Meillä ihmisillä on taipumus ajatella aina ensisijaisesti itseämme – mitä en ole elämässäni saanut, mitä minun tulisi saada ja mitkä ovat oikeuteni. Omien oikeuksien selvittäminen on yleinen keino itsensä turvaamiseen nyky-yhteiskunnassa. Verrattuna oikeuksiin koemme vastuista puhumisen vähemmän vetoavana. Kun kyseessä on moraaliset tai eettiset velvoitteet, tunnumme olevan hieman valikoivia. Jotkut meistä seuraavat näitä, toiset taas eivät. Tällöin kysymykset oikeuksista tulkitaan sitoviksi, kun taas kysymykset velvollisuuksista nähdään luonteeltaan ennemminkin moraalisina. Onko asia tosiaan näin?

Jos ihmisoikeudet ovat palkinto hyvästä inhimillisestä käyttäytymisestä, niin kenen velvollisuutena on oikeudellisesti tämä todentaa ja tunnustaa? Tarkoittaako se, että hyvä käyttäytyminen mitataan hyvien tekojen perusteella? Tällöin voimme sanoa ihmisoikeuksien kumpuavan inhimillisistä vastuista ja velvollisuuksista. Oikeudet ovat yleensä jotain, jotka julistetaan, mutta vastuut ovat usein piilotettuja ja joissain tapauksissa pehmeän ideologian muovaamia, vailla oikeuksien kaltaisia sitovia velvoitteita.