Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvijoija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Tubaan pyöräillessäni toivoin tapaavani pienen jutustelun merkeissä Oulun Muusajuhlien tuottajan Kari Miettusen. Termin ”muusa” valinta juhlien nimeksi kutkutti mieltäni kovin. Kari taustoitti kunnian Muusajuhlista kuuluvan Tuomo Heikkiselle.
Erato, Euterpe, Kalliope, Kleio, Melpomene, Polyhymnia, Terpsikhore, Thalia, Urania ovat antiikin 9 runotarta ja heidän muistoaan, nimeään ja tarkoitustaan Muusajuhlat edelleen pyrkivät kunnioittamaan. Dramaattisen tanssitaiteen Muusa Terpsikhore ja laulava tragedian Muusa Melpomene puhuttelivat laulu- ja sanataiteen illassa itseäni eniten keskiviikkoillan Muusaklubilla ravintola Tubassa.
Kari Miettusen mukaan Muusajuhlat luottavat, tarvitsevat ja elävät verkostoista, tänään 12-vuotiaana tapahtumana. Sen tapahtuman kokijana huomaan yli 50 tapahtuman repertuaaria pohdittuani, ja pähkäiltyäni mitä ohjelmistosta valitsen. Kirjo sanataiteen tapahtumissa ja maailmassa on valtava.
Kari kertoikin, että Muusajuhlat luottavat kysyjiin ja halukkaisiin esiintyjiin: kaikille annetaan tilaa ja mahdollisuus sanaisen arkkunsa avaamiseen. Parhaat mahdolliset lopputulemat Karin mukaan Muusajuhlille olisivat mielisairaan ihana bändi ja yhteistyön jatkuminen Oulun juhlaviikkojen kanssa.
Tuban illan kattaus piti sisällään runoutta Eemeli Anttilan ja Heli Slungan itse lausumina. Eemelin nuoruuden raikkaus ja raivo kuulsivat intohimolla pärskähtelevissä sanoissa. Aiheet liikkuivat unohdetussa aamussa, länsimaissa ja sitoutumisessa. Lieneekö sanoihin vaikuttanut synnyinpaikka Pyhäjoki, joka runoilijan mukaan oli hänelle henkilökohtainen helvetti.
Heli Slungan runoissa on rohkeaa rivoutta, jota runoilija korostaa omalla, vahvan naisellisella esiintymisellään. Tekstit pohtivat rehellisesti mm. häpeää, ikääntymistä, kevättä, lapsia. Varjomadonnaan on syytä tutustua tarkemmin.
Eeva-Maria Kauniskankaalla yhteistyö sanan, sävelen, rytmin ja tanssin yhdistämisessä onnistuu napakymppiin – olen lumoutunut lähes shamanistisesta tulkinnasta. Herkkyys yhdistyy vahvaan voimaan – tämän koen olevan naiseutta parhaimmillaan.
Illan musiikillinen anti oli myös hyvin laaja-alaista. Floorflower 1.0 herkisteli yhden miehen voimalla noususta uudelleen kun löydän maailman. Uskon Hailuodon tarjoavan hienot puitteet myös uuden – mielestäni itseterapeuttisen – musiikin tuottamiselle. Orkesteri 2-7 Miehen Trio? toteutui sangen jykevänä hoi-grass -purjevenepunkin edustajana.
Sydämeni vei kuitenkin kuvassakin oleva Bohemika. Kysyessäni huippu- ja monilahjakkaalta solistilta Eevalta nimen alkuperää, hän totesi sen kuvaavan mustalaispohjaista flamencoa ja kiertolaisuutta. Flamenco, jazz ja itämaisuus soivat kuulaana, kauniina, ehjänä ja upean hallittuna. Tätä haluan nähdä ja kuulla lisää.
Muusajuhlilla oli useita mukavia kohtaamisia. Kaksi hyvää naisystävystä kertoivat olevansa intohimoisia Muusajuhlien kävijöitä kaikkina päivinä aamusta iltaan. Välillä käydään Pyrinnön jumpalla ja sitten takaisin sanataiteen pariin, välissä ehtii myös itse kirjoittaa omaa pöytälaatikkoteostaan. Sanat ja sanomat sanojen parissa ovat moninaisia.
Sanat edellä Muusajuhlilla mennään edelleen. Niiden ympärille rakentuu kaikki muu moninaisuus. Niin, mikä itse ”herra Muusaa” eli Karia puhuttelee sanataiteessa juuri nyt? Vastaus on Franz Kafkan absurdius oman identiteetin synnyssä. Sanoilla luomme Muusajuhlien merkeissä identiteettiämme edelleen!