Vantaan käräjäoikeus antoi viikko sitten ratkaisun, jota odotettiin kuin joulupukkia. Se totesi WinCapitan pyramidihuijaukseksi ja tuomitsi WinCapitan perustajan Hannu Kailajärven törkeästä petoksesta. Hänen laskettiin aiheuttaneen tuhansille ihmisille ainakin 57 miljoonan euron vahingot.
Rangaistukseksi lätkäistiin neljä vuotta ehdotonta vankeutta. Vastoin syyttäjän vangitsemisvaatimusta käräjäoikeus päätti antaa Kailajärven jatkaa vapaalla jalalla ja löi vielä kouraan takavarikossa olleen passin. Kailajärven matkustuskielto on purettu, joten yhtälöstä ei puuttunut kuin Suomen valtion maksama menolippu Thaimaan lämpöön wincapitalaisten kehtoon.
Vaikka Kailajärvi sai ankarimman mahdollisen rangaistuksen, mitä törkeästä petoksesta voi antaa, tuntuu sekin liian vähältä uhrien määrää ja aiheutettuja vahinkoja tarkastellen.
Rikosoikeuden professori Terttu Utriainen totesi heti tuomion tultua julki, että törkeän petoksen rangaistusasteikko pitäisi kaksinkertaistaa vastaamaan nykypäivänä paljastuvia kymmenien miljoonien eurojen talousrikossotkuja.
Konkariprofessorin ehdotus on kannatettava. Esimerkiksi kahdeksan vuoden vankeustuomio tuhansien suomalaisten huijaamisesta kuulostaisi paremmalta kuin Kailajärven saama nelivuotinen.
Kailajärven rikostuomion myötä WinCapitaan rahansa menettäneiden vahingonkorvausvaatimusten käsittely voi nytkähtää eteenpäin. Askel ei ole järin suuri, sillä prosessi pysähtyy jälleen jos hän vastustaa korvausten maksamista, kuten oletettavaa on.
Vasta jopa vuosien päästä saatavan, mahdollisesti langettavan tuomion myötä korvauksia päästään karhuamaan. Ellei sitten ratkaisua viedä jopa korkeimpaan oikeuteen saakka.
WinCapitasta turpaansa saaneiden asema on tällä haavaa täysin kohtuuton. He ovat aikanaan menettäneet siihen rahansa ja enemmänkin, ja nyt heillä on edessään vuosikausien oikeustaistelu eurojensa takaisin saamiseksi.
Ei riitä, että he joutuvat haastamaan Kailajärven oikeuteen vaan heidän pitää haastaa sinne myös Suomen valtio. Jos he haluavat rahaa muiltakin wincapitalaisilta, täytyy heidätkin haastaa yksi kerrallaan käräjille. Näissäkin jutuissa ylempiin oi- keusasteisiin eteneminen on mahdollista.
Oikeusprosesseihin sisältyy kuluriski. Pahimmassa tapauksessa rahansa menettäneet voivat joutua vielä Kailajärvenkin oikeuskulujen maksumiehiksi.
Nykylainsäädännön edellyttämä vahingonkorvausprosessi on WinCapitan kaltaisten massajuttujen uhreille kaikkine nyansseineen kallis, aikaa vievä ja liian monimutkainen. Korvausvaateiden käsittelymenettelyä kuvaavat häkkyrät muistuttavat kaikessa sekavuudessaan WinCapitan toiminnasta laadittuja kaavapiirustuksia. Ei ihme, että osa rahansa menettäneistä on todennut urakan liian raskaaksi ja on vetänyt hakemuksensa takaisin tappionsa niellen.
Vantaan käräjäoikeus aikoo kysyä kaikilta korvausvaatimuksia esittäneiltä vielä kertaalleen, haluavatko he aivan varmasti jatkaa prosessia. Ei ole vaikea arvata, kumpaa vastausta WinCapita-pihkatappia sulatteleva tuomioistuin toivoo peukut pystyssä.
Käräjäoikeus on ehdottanut oikeusministeriölle keveämpää vahingonkorvausmenettelyä, jotta tulevaisuudessa asiat olisivat toisin. Se on esittänyt esimerkiksi mallia, jossa valtiota ei tarvitsisi enää haastaa erikseen oikeuteen. Mallien toteutettavuutta pohditaan paraikaa ministeriön lainvalmisteluosastolla.
Ehdotukset nykylainsäädännön uudistamiseksi on otettava vakavasti. Massajuttujen vahingonkorvausjärjestelmä kaipaa selkeyttämistä ja yksinkertaistamista. Ei ole oikein, että rikoksen uhreista puristetaan viimeinenkin voiman pisara pakottamalla heidät kryptiseen vahingonkorvausviidakkoon.