Jarmo Korhosen kädenpuristus on jämäkkä kuten aina, eikä miehestä voi muutenkaan erehtyä.
"Kumura" Korhonen oli 90-luvun alun Lipon kantavia voimia ja parhaimmillaan Suomen paras jokerilyöjä.
Syksyllä 1995 Korhosen kaulaan ripustettiin hopeamitali ja pelaajaura Superpesiksessä oli sitten siinä:
– Aikaisemmilta vuosilta oli pronssia ja kultaa. Ajattelin, että se riittää, kun on mitali jokaista väriä.
Korhonen oli uransa päätepisteessä 34-vuotias.
Lippoa hän oli siinä vaiheessa edustanut lähes puolet elämästään.
– Pelasin Oulujoen Kiekossa maakuntasarjaa ja Suomisarjan karsintoja. Sitten Malmin Jussi soitteli ja siirryin Lippoon kaudesta 1980 alkaen.
Kohokohta Hyvinkäällä
Elämänsä parasta pesäpalloa Korhonen pelasi kesän 1994 voitokkaissa finaaleissa.
Mieleen on jäänyt etenkin ensimmäinen, vieraspeli.
– Hiekkakenttä oli sateen jäljiltä pehmeä ja pomppuja lyövä Hyvinkää halusi siirtää ottelua viikolla. Suostuimme vain tunnin siirtoon.
Korhonen löi "takaakin läpi ja monta muutakin asiaa natsasi".
– Olin myös Rikun (Kytösalmi) takapiruna ja huusin ohjeita. Riku löi kakkosluukusta läpi.
Seuraava peli oli kotikentällä. Nihkeä kylmä peli, mutta voitimme, Korhonen muistelee.
Korhosen muistelut tuovat esille monta vanhaa pelaajanimeä.
Tiiviimmät yhteydet hänellä on nykyään Kari Kallion, Mika Laatikaisen, Timo Keräsen, Juha Mäntylän, Pekka Mikkolan, Jan Hautalan ja pelinjohtajana toimineen Mauri Pyhälahden kanssa.
– Mika ajaa pyörällä työmatkallaan tuosta ohi ja käy kahvilla, Korhonen viittilöi omakotilansa pihalla Sanginsuussa.
Joskus tulee vastaan Lipon pitkäaikainen veturi Timo Korhonenkin.
Korhonen asuu vanhempiensa rakentamassa, sittemmin remontoidussa ja laajennetussa talossa sukunsa mailla Korhosenkujalla.
Pojat välillä vastakkain
Peliuransa jälkeen Korhonen on piipahtanut Lipon miesten pelinjohtajana ja naisten kakkospelinjohtajana.
Nyt ne ovat taakse jäänyttä elämää. Enköhän ole postini hoitanut, hän miettii.
Pesäpallo on silti tärkeässä roolissa: Jarmon ja Kristiina-puolison pojat pelaavat Superpesiksessä. Antti saavutti Jymyssä hopeaa, Matti piti Kempeleen Kirissä sarjapaikan.
Peliohjelma heittää pojat välillä vastakkain.
– Kaikille hyville suorituksille taputetaan, isä linjaa diplomaattisesti.
Hyvästä yhteisymmärryksestä kertoo sekin, että molemmat pojat pyörähtävät talvisin monta kertaa viikossa aamupalalle vanhempiensa luokse.
– Puoli seitsemältä tulevat töihin mennessään.
Mutta pärjäisikö Korhonen enää jokerilyöjänä?
– Nyt lyödään lujempaa: vehkeet, mailat ja pallot ovat muuttuneet.
Opettajana Muhoksella
Työkseen Korhonen opettaa Muhoksella Oulun seudun ammattiopistossa.
Linjalta valmistutaan metsäkoneen kuljettajiksi.
– Minun roolina on opettaa nuorille manuaalista puunkorjuuta: raivaus- ja moottorisahan käyttöä sekä metsien hoitoa. Niitä oppeja tarvitaan metsäkoneen hytissäkin.
Korhonen iloitsee alan vetovoimaisuutta.
Korhosella on myös oma firma, Oulun Metsäpalvelu.
– Perustin sen heti peliuran päättymisen jälkeen. Suoritamme pihapuiden kaatoa, kantojen jyrsintää ja tonttien raivauksia.
Korhonen itsekin on välillä kentällä töissä, jotta tuntuma säilyy.
Metsuriksi jo nuorena
Korhonen kiinnostui puu- ja metsäalasta jo nuorena.
Vallinkorvan metsurikurssin jälkeen hän oli pari vuotta metsätöissä jo ennen armeijaan menoa.
– Sanginsuussa hakattiin pystymetsäleimikoita Kajaani-yhtiölle.
Myöhemmin Korhonen kouluttautui metsätalousteknikoksi, energiapuuneuvojaksi ja opettajaksi Kurun normaalimetsäkoulussa.
Metsätalousinsinöörin paperitkin ovat huulella. Opinnäytetyö on tekemättä ja "saattaa jäädäkin".
Luonto vetää puoleensa muutenkin kuin ammattimielessä.
– Tykkäämme olla Kristiinan kanssa paljon metsässä.
Lopuksi Korhonen paljastaa salaisuuden: hänestä on tulossa pappa.
FAKTA:Jarmo Sakari Korhonen, 58.
Kasvattajaseura Oulujoen Kiekko.
Lipossa 1980–1995.
216 pääsarjapeliä.
Kultaa 1994, hopeaa 1995 ja pronssia 1993.
Vuoden lyöjäjokeri 1992.
Opettaja Oulun seudun ammattiopistossa, yrittäjä.