2000-luvun alussa Nokia oli huippuunsa viritetty elektroniikkayhtiö, joka pystyi tuottamaan maailman parhaita puhelimia.
”Oli tosi kiinnostava tehdä töitä, kun saimme uusiin puhelimiin aina jotakin uutta”, ylempien toimitushenkilöiden luottamusmiehen paikan jättävä Mikko Merihaara sanoo.
Nokia oli täynnä nuorta ja innostunutta väkeä, ja yhtiö piti huolta myös virkistäytymisistä. Oli yksityisiä elokuva- ja teatterinäytöksiä, sisäisiä jalkapalloturnauksia, saunailtoja sekä tietenkin kuuluisat pikkujoulut ja kesäjuhlat.
Merihaara kertoo, että usein työkavereiden kanssa saatettiin viettää vuorokaudessa 18 tuntia.
”Teimme 12 tunnin työpäivää ja sen jälkeen pihviruuille ja oluille. Sitten pikaisesti unta, ja seuraavana päivänä sama homma.”
”Silloin olimme tosi paljon me.”
"Yhtiössä tuli liian
tyytyväinen olo"
Merihaara uskoo, että kun Nokiasta tuli maailman suurin matkapuhelinvalmistaja, tuli yhtiössä liian tyytyväinen olo.
”Olimme jo huipulla, niin ei ollut mihin pyrkiä. Sitten oltiin vaan, että katsotaanpa pystyykö kukaan haastamaan meitä. No, kyllähän sieltä tuli haastajia oikealta ja vasemmalta.”
Merihaara kertoo, että viimeistään Androidin julkistaminen vuonna 2007 sai työntekijät heräämään.
”Talon sisällä nähtiin, että siitä tulee paljon kovempi kuin johto uskalsi myöntää.”
Nokialta ei ole koskaan puuttunut innovaatioita. Nokian kommunikaattori oli aikaansa edellä. Yhtiö kehitteli kosketusnäyttöjä vuosia ennen niiden yleistymistä, ja myös tabletteja on kehitelty.
Merihaaran mukaan uskallus kuitenkin puuttui.