Kolumni

Luot­ta­mus on pääomaa ja se ka­sau­tuu

Hanna Sarkkinen

Kansanedustaja (vas.)

Suomi komeilee kansainvälisten luottamusvertailujen kärjessä. Luottamus on arvokasta pääomaa – luottamukselle rakentuva yhteiskunta toimii paremmin ja eläminen on miellyttävämpää. On mukavampi kävellä kadulla, kun ei tarvitse pelätä vastaantulijoita, ja tehdä kauppoja, kun ei tarvitse pelätä tulevansa huijatuksi.

Peruskoulu on hyvä esimerkki luottamukselle rakentuvasta instituutiosta. Monissa maissa opettajia ja opetusta kytätään ja mitataan taukoamatta. Suomessa korkeasti koulutetuilla opettajilla on opetussuunnitelmien puitteissa laaja vapaus toteuttaa opetusta, ja tulokset ovat hyviä.

Mutta voiko luottamus mennä liian pitkälle? Kyllä voi, ja joskus meneekin. On hienoa, että suomalaiset luottavat poliisiin, mutta esimerkiksi tapaus Aarnio osoittaa, että luottamuksen lisäksi tarvitaan laillisuusvalvontaa. Jos terve luottamus instituutioihin kääntyy sokeaksi uskoksi, voi lopputuloksena olla korruptio ja epäterveet toimintatavat.

Luottamuksen voi myös menettää. Politiikka ei ole ikinä nauttinut suurta kansalaisten luottamusta, mutta pelkään, että tällä vaalikaudella luottamus on entisestään heikentynyt, erityisesti sote-sotkun takia. Toivon, että eduskunta pystyy palauttamaan luottamuksen poliittiseen järjestelmään. Se edellyttää sitä, että päätöksiä tehdään huolellisen valmistelun ja asiantuntijatyön pohjalta, lehmänkaupat ja suhmuroinnit unohtaen. Luottamuksen palauttaminen demokraattiseen päätöksentekoon on tärkeää, sillä vaihtoehdot eivät ole hyviä.

Suomalaiset luottavat toisiinsa, mutta toisiin luotetaan enemmän kuin toisiin. Myös luottamuspääomalla on taipumusta kasautua. On ihmeellistä, kuinka luottamusta korostavassa yhteiskunnassa vähävaraisiin ja työttömiin ei tunnuta luotettavan juuri lainkaan. Työttömiä kyykytetään aktiivimallilla ja sosiaaliturva perustuu kyttäämiseen ja epäilyyn. Kun on kyse pienituloisista, korostuukin luottamuksen sijaan kontrolli. Vähävaraisten jatkuva kokemus epäilystä ja epäluottamuksesta on omiaan syrjäyttämään ja passivoimaan ihmisiä.

Sosiaaliturva tulee olemaan yksi ensi vaalikauden tärkeä kysymys. Itse haluan, että sosiaaliturvaa uudistetaan luottamusta lisäävään suuntaan, perustulon suuntaan. Sosiaaliturva ei tarvitse lisää kontrollia, vaan lisää ihmisten tukemista ja kannustavuutta. Perustulo olisi tapa jakaa yhteiskunnan luottamuspääomaa tasaisemmin kaikille.