Minulle tulee radiopsykologina lukuisia kyselyjä liittyen lasten kehitykseen, kasvatukseen ja ihmissuhdehaasteisiin. Aikamme on levotonta ja turvatonta ja moni pohtii esimerkiksi, onko ADHD-diagnoosi tarpeen arjen haasteita selittämään ja ymmärrystä itsestä lisäämään.
Väitetään myös, että ADHD-oirehdinta olisi voimakkaasti lisääntynyt. Asiaa tarkasteltaessa tulee huomioida, että ei ole kauan aikaa siitä, kun levottomat lapset laitettiin tarkkisluokille tai laitoksiin käymään kouluaan. Nykyään kaikki ovat samassa luokassa koulutuspoliittisen inkluusioajattelun myötä ja oirehdinta näkyy selvemmin ns. tavan luokassa.
Pienet lapset pohtivat kuolemaa, zombit ja aaveet vievät ajattelua pelkojen suuntaan lisäten ahdistuneisuutta. Euroopassa on sotaa ja sitä uutisoidaan päivittäin. Nettipelejä ei voi syyttää kaikesta levottomuudesta lasten maailmassa. Joskus netti on myös tärkeä yhteys ulkomaailmaan estyneen nuoren elämässä, jopa ainoa henkireikä. Aikuiset saattavat pohtia ääneen, joutuuko Suomi sotaan. Pienet korvat kuulevat ja aistivat.
Turvattomuuden vastapainona ja vastavoimana kaikenlainen ns. turvatankkaus on paikallaan lasten ja nuorten ja perheiden elämässä. Se toimii arjen turvallisista rutiineista kiinnipitämällä, ennakoinnilla, muun muassa luontosuhteen rakentamisella ja avoimella keskustelulla mieltä painavista asioista. Tämä pätee myös koulumaailmaan ja vanhemmillekin ihmisille.
Tri Metsä on hyvä lääkitsijä. Luonnossa rauhoittuminen kiireisen ja ahdistavankin elämänmenon vastapainona auttaa jaksamisessa ja pitemmän päälle myös keskittymisessä ja tarkkaavaisuuden ylläpidossa. Tämä tapahtuu hermostomme tasolla. Asiasta on tutkimusnäyttöä.
Luontoa kuvaamalla syksyn koittaessa pysähdytään, pohditaan luonnon ilmiöitä ja ollaan tässä ja nyt. Vinkki syysloman viettoon, retkiä luontoon.
Carpe Diem! Turvatankkausta on monta muotoa.
Jussi Tukiainen
radiopsykologi, Radio Kaleva