Luonnontuotesarjan ovat tuottaneet Tuija Biskop Pohjois-Pohjanmaan Marttapiiriliitosta ja Arktiset aromit -yhdistys.
Laajat jokamiehen oikeutemme antavat meille mahdollisuuden kulkea ja vaeltaa metsissä sekä vainioilla, kunhan emme häiritse pihapiirien rauhaa emmekä sulan maan aikana tallaa kylvöksiä tai taimikoita. Voimme kerätä marjoja, sieniä ja yrttikasveja.
Ilman maanomistajan lupaa ei kuitenkaan saa kerätä lehtiä, sammalia, jäkäliä eikä varpuja. Lupa on hankittava myös silloin, kun kerää kasveja suuria määriä, esimerkiksi kaupalliseen tarkoitukseen.
Keruupaikan tulee olla puhtaalla alueella, lähellä ei saa olla saastuttavia tehtaita eikä vilkkaasti liikennöityjä teitä. Varoetäisyyttä arvioitaessa kannattaa käyttää tervettä järkeä. Jos liikennettä on paljon, on viisasta aloittaa keruupuuhat 200-300 metrin etäisyydeltä tiestä.
Kaikessa keruutoiminnassa on muistettava toimia niin, että luonto kärsii mahdollisimman vähän. Riittävä kasvintuntemus on tärkeää paitsi myrkytysvaaran takia myös siksi, ettei poimi rauhoitettuja ja uhanalaisia lajeja.
C-vitamiinipommi
Aurinkoisissa paikoissa voi nähdä jo ruohon vihertävän, mutta tällä hetkellä luonto tarvitsee vettä. Nokkonen, joka nousee esiin ensimmäisten kasvien joukossa, on pihojen ja puutarhojen rikkakasvi, mutta oikeasta paikasta kerättynä siitä saa maittavan lisän alkukesän ruokapöytään.
Nokkosta on perinteisesti käytetty rohtona sekä ravintokasvina pinaatin tapaan. Sitä hyödynnetään melko vähän huolimatta sen erinomaisesta ravintoainepitoisuudesta.
Nokkosessa on pinaattiin verrattuna monin verroin enemmän ravintoaineita. Esimerkiksi C-vitamiinia siinä on 175-200 mg/100g syötävää kasvinosaa kun taas pinaatissa vastaava arvo on 45 mg. Muitakin vitamiineja, erityisesti karoteeneja on kohtalaisen paljon. Lisäksi nokkonen sisältää erilaisia kivennäis- ja hivenaineita.
Kerätään ennen kukintaa
Nokkonen kasvaa yleisesti asutuksen yhteydessä koko maassa. Nykyisin sitä myös viljellään yrttikasvina. Paras nokkosen poiminta-aika on alkukesästä ennen kukintaa. Parhaimpia ovat nuoret 5-10 cm:n versot. Myöhemmin nokkosista kerätään vain lehdet ja nekin ennen kukintaa. Nokkosta voidaan myös "uudistaa" kesän mittaan leikkaamalla viikatteella pitkäksi venähtänyt kasvusto nurin. Sen jälkeen uutta kasvustoa hyödynnetään kuten keväällä.
Nokkosta poimittaessa on hyvä käyttää käsineitä, jotta välttyy lehtien ja varsien poltinkarvojen ihonärsytyksiltä. Nokkonen kerää haitallisesti vaikuttavia nitraatteja. Siksi ravinnoksi käytettäviä nokkosia ei pidä kerätä liian mehevämultaisista, typpipitoisista paikoista.
Kiehauta ennen käyttöä
Ruoaksi valmistettaessa nokkoset on hyvä ensin kiehauttaa vähässä vedessä ja valuttaa hyvin siivilässä. Nokkosia voi käyttää monenlaisiin ruokiin ja leivonnaisiin, keittoihin, munakkaisiin, ohukaisiin, piirakoihin, suolaisiin kekseihin, sämpylätaikinoihin. Niistä saa nopeasti esimerkiksi kastikkeen pastalle.
Nokkosia säilötään kuivaamalla tai pakastamalla. Ennen pakastamista nokkoset kiehautetaan ensin vähässä vedessä ja kaadetaan siivilään valumaan ja pakastetaan jäähtyneinä.
Nokkosta on käytetty pitkään myös kasvivärjäyksessä ja kuitukasvina pellavan tapaan. Nykyisin tutkitaan synteettisten elintarvikevärien korvaamista luonnon väreillä. Nokkosen vihreä väri on siksi tutkimuksen kohteena.
Pastakastike nokkosista
7-8 dl tuoreita nokkosia
2 rkl öljyä
2-3 valkosipulinkynttä
1 dl auringonkukansiemeniä
1/2-1 dl vispi- tai ruokakermaa
1/2 tl suolaa
mustapippuria
Pinnalle:
ruohosipulia
persiljaa
muutama kuutio fetaa
Keitä nokkosia vähässä vedessä pari minuuttia. Valuta hyvin lävikössä käsin painellen. Leikkaa nokkoset vähän pienemmiksi.
Kuumenna öljy kasarissa. Lisää joukkoon hienonnetut valkosipulinkynnet, auringonkukansiemenet ja nokkoset. Anna muhia hiljakseen muutama minuutti. Lisää tarvittaessa tilkka vettä, jos seos näyttää kuivuvan. Lisää lopuksi kermaa. Mausta juuri ennen ruokailua suolalla ja pippurilla. Ripottele pinnalle yrttejä ja muutama fetakuutio. Tarjoa keitetyn pastan kanssa.