Whistler Katsookohan Matti Nykänen tänään telkkarista mäkihyppyä? Nykäsen Matilla on tsäänssi eli mahdollisuus todistaa parhaaseen katseluaikaan, nouseeko sympaattinen sveitsiläinen hänen rinnalleen neljä kultamitalia olympialaisissa voittaneiden mäkimiesten kastiin.
Ehkä nousee, ehkä ei.
Vaan vaikeaa on Simon Ammannia Whistlerin suurmäessä voittaa, jos olosuhteet vain pysyvät kaikille tasapuolisina. Harjoituksissa mies loikki yhtä pitkälle kuin muutkin maailman huiput - hän vain lähti matkaan kaksi lähtölavaa alempaa.
Ammannin valtti on se, että normaalimäen kilpailussa olympialaisten avauspäivänä hän pääsi näyttämään maailmalle, ja ennen kaikkea haastajilleen, että on hirmuisessa kunnossa. Olympiavoittaja vajosi liikuttuneena polvilleen lumeen. Sen jälkeen mies on nautiskellut olostaan. Paineet ovat poissa.
"Minusta on tärkeää vaalia tätä hetkeä, nauttia siitä rauhassa. Tähän valmistautuminen on vienyt niin kauan, että olisi tuhlausta antaa sen mennä ohi liian nopeasti", hän sanoo. Viimeiset harjoitukset ennen suurmäen karsintaa Ammann jätti väliin. Kultamitalipyörityksen jälkeen hän halusi hetken aikaa hengähtää kaukana mäkimontun hulinasta.
Lajiin luotu
Suomen mäkimiesten päävalmentaja Janne Väätäinen on katsellut sveitsiläisen uraa vierestä pitkään - miehet ehtivät kilpaillakin yhdessä, ennen kuin Väätäinen kiipesi valmentajatorniin. Väätäisen mielestä Ammannin suurin vahvuus on tämän äärimmäisen positiivinen luonne.
"Luonnonlapsi", hän kuvaa.
"Vaikka olen minä Ammanninkin nähnyt hampaat irvessä ja pahalla tuulella, ja onhan kaveri joskus saattanut juhliakin, mutta hän kerää sympatiaa kaikilta."
Pieni, melkein hauraan näköinen Simon Ammann on luotu mäkihyppääjäksi, samaan tapaan kuin esimerkiksi Harri Ollin sanotaan olevan. Lajiin sopivan ruumiinrakenteen lisäksi hän on saanut sekä lahjaksi että kovalla työllä erinomaisen lentokyvyn. Äärimmäisen taitava, Väätäinen luonnehtii. Siihen se kaikki perustuu.
"Nyt Ammann on jo aikamies. Vuosien mittaan hänen fysiikkaansa on kehitetty määrätietoisesti, mutta maltillisesti", hän sanoo.
"Sveitsin joukkueessa on paljon tietotaitoa lajista, ja olemme tiivis porukka. Harjoituksissa palaamme aina perusasioihin. Hyvään hyppyyn tarvitaan lihasvoimaa jaloissa sen lisäksi, että kaikesta jännityksestä huolimatta on pystyttävä keskittymään ennen hyppyä ja olemaan rento ilmalennon aikana", Ammann itse selittää.
"Olemme myös oppineet elämään tappioiden kanssa. Varsinkin minulle on ollut tärkeää oppia käsittelemään myös tappiot, ei vain voittoja."
Kun Kanadassa edellisen kerran kilpailtiin olympiamitaleista, Calgaryssa vuonna 1988, Matti Nykänen teki mahdottomasta mahdollista ja voitti kaikki kolme jaossa ollutta mäkihypyn olympiakultaa. Vancouverista 2010 ei voi tulla samanlaista voittokulkua Simon Ammannille, sillä hänellä on vain yksi joukkuetoveri, Andreas Küttel.
Mäkihyppy ei ole Sveitsissä suuren suuri laji.
"Meillä kyllä on vuosina 1992-95 syntyneitä kavereita tulossa, ja olisi ollut hienoa saada heitä tänne haistelemaan olympiatunnelmaa", Ammann pahoitteli STT:lle harjoituksissa.
"Ongelma on kansainvälisen olympiakomitean ja kansainvälisen hiihtoliiton säännöissä. Ne ovat okei henkilökohtaisiin kisoihin, mutta eivät joukkuekisaan."
Ihmepoika
Simon Ammann pysäytti kellot Sveitsissä ja sitä myöten koko mäkihyppymaailmassa Salt Lake Cityn olympialaisissa vuonna 2002. 20-vuotias ihmepoika hyppäsi suuresta tuntemattomuudesta kaksinkertaiseksi olympiavoittajaksi. Ennen olympialaisia tilillä oli vain yksi palkintokorokesijoitus maailmancupissa joulukuulta 2001.
Sveitsi meni sankaristaan sekaisin. Kultahuuma poiki maahan uusia mäkijunioreita ja teki Ammannista kotimaansa vuoden urheilijan.
Sitten olikin pitkään vähän hiljaisempaa. Torinossa 2006 Ammann oli suurmäessä 7:s ja normaalimäessä 28:s.
"Kenties omat odotukset nousivat liikaa niin, että homma meni puurtamiseksi", Väätäinen pohtii.
Mutta Ammann raatoi harjoituksissa eikä antanut periksi. Sapporon MM-kisoissa 2007 hän voitti suurmäessä MM-kultaa ja normaalimäessä hopeaa.
"Sapporon menestys tuli tärkeään paikkaan", Ammann sanoo.
"Se todisti minulle, etteivät voitot jääneet siihen lyhyeen hetkeen."
Whistlerissä olympiakultaa tavoittelee eri mies kuin Salt Lake Cityssä kahdeksan vuotta sitten.
"Olen kasvanut kaiken sen ansiosta, mitä on tapahtunut Salt Laken jälkeen. Kahdeksan vuotta on mennyt nopeasti", Ammann sanoo.
Kotimaassaan hänestä on tullut melkein yhtä tunnettu kuin elävä tennislegenda Roger Federer tai alppihiihdon vauhtilajiässä Didier Cuche. Paitsi menestyksen, myös valoisan hymyn ansiosta. Tätä urheilijaa on helppo lähestyä.
"Suosioni Sveitsissä on minulle suuri kunnia", Ammann sanoo.
Whistlerissä Ammannille tarjottiin paikkaa Kansainvälisessä olympiakomiteassa urheilijoiden edustajana, mutta hän kieltäytyi kohteliaasti.
"Minun piti sanoa, että hidastakaa vähän. Olen vielä aktiiviurheilija, ja tarjous tuli liian aikaisin. Vasta Oslon MM-kisojen 2011 jälkeen on aika ajatella tulevaisuutta."