"Minä olen minä. Lumikko", pensaikosta tullut eläin esittäytyi.
"Ei minulla ole nimeä. Erityisesti en kyllä ole Kati."
"En kyllä tajua, miten kukaan on voinut luulla tuollaista rääpälettä minuksi", Kati-kärppä kivahti.
Sitä suututti, että Kake ja Olli olivat erehtyneet luulemaan kiukkuista lumikkotyttöä Katiksi.
"En minäkään, anteeksi vain", lumikko sanoi.
"Tervetuloa sitten tänne metsään, ei-Kati", Olli-kettu sanoi varovaisesti.
"Haluaisitko oman nimen?", Olli kysyi.
Lumikko nyökkäsi. Se näytti jo huomattavasti vähemmän kiukkuiselta.
"Minä tiedän! Annetaan sinulle nimeksi Tuittu", Kake ehdotti.
Se sopi kaikille, ja niinpä eläimet päättivät hyväksyä äkäisen pienen lumikon metsänsä asukkaaksi.