Johanna Kurkela yhdistää Hetki hiljaa -debyytillään klassisen musiikin uhmaa ja pehmeää pop-kehräystä. Soololevy oli Lumijoella syntyneelle, itseään yhä tuiki tavallisena maalaistyttönä pitävälle Johannalle onnellisten sattumien summa. Jotain sellaista, josta hän ei alkuun edes uskaltanut haaveilla.
"Jos ystäväni ja vanhempani eivät olisi kannustaneet eteenpäin, lauleskelisin varmaan vieläkin kotona suihkussa tiskiharja mikkinä."
Kun Johanna muutama vuosi sitten opiskeli Oulun Madetojan musiikkilukiossa, hän tutustui siellä laulaja Anna Itkoseen, joka Kurkelan tulkintoja kuultuaan kannusti tätä tekemään demon.
Demo äänitettiin Otavalle lastenlevyjä työstävän oululaismuusikko Ismo Koskelan studiossa, ja sieltä se päätyi levymoguli ja laulaja-lauluntekijä Pekka Ruuskalle. "On uskomatonta ajatella, että niin moni yrittää päästä levylle siinä kuitenkaan onnistumatta", Johanna miettii.
Soololevyn ohella Johanna on laulanut listoille yltäneellä riparilaulujen kokoelmalla Tilkkutäkki.
Johannan debyytti, jota kahden vuoden ajan työsti laulajan lisäksi viisi eri tuottajaa ja parisenkymmentä muusikkoa, kuulostaa viimeisilleen hiottuna tuoreelta ja ajattomalta.
Kristallinkirkkaalla, ujolla äänellä laulava Johanna kertoo, että hän koetti vain tehdä parhaansa. "Ehkä vaikeinta oli hyväksyä omat puutteensa ja se, että on keskeneräinen laulajana ja ettei ääni aina riitä. Minussa on perfektionistin vikaa."
Hetki hiljaa on sekoitus Saden klubijatsia, Keski-Euroopan laulumusiikkiperinnettä ja puhtaaksi riisuttua folk-kehräystä. Toisen kerroksen kevät kasvaa kolmessa minuutissa hienoisesti 1960-luvun lopun euroviisujen sävyjä siveleväksi pop-balladiksi. "Toivon, että ihmiset voisivat kuunnella musiikkiani miettimättä, onko se iskelmää tai rockia."
Omiksi idoleikseen Johanna tunnustaa ranskalaisen Hélène Segaran ja belgialaisen Lara Fabianin. "Tein levyni avoimin mielin ja sydämellä, ja siksi toivon, että laulut koskettaisivat samalla tavoin kuin tietyt laulajat ovat minua koskettaneet."