Oksasen levollinen ilme horjui ja hän pysäytti oluttölkin matkalla janoaville huulille, vaikka oli jo varautunut nauttimaan kylmän oluen virkistävästä puraisusta.
"Pistooli? Oletko, oletko varma että se oli pistooli?"
"Yhdeksänkymmentä prosenttisen varma."
Oksanen rypisti ruskeaksi paahtunutta, leveää työmiehenotsaansa ja mietti hetken.
"Jos se oli kännykkä. Moni pitää kännykkää vyökotelossa takin alla...ja onhan kännyköille myös kainalokoteloita."
"Kännykkä ja pistooli ovat aika eri näköisiä, vaikka en olekaan mikään asespesialisti."
Siimes oli tyytyväinen, että oli saanut sanoihinsa hieman sarkasmia.
"Mutta näit kaiken nopeasti, vain vilahdukselta...millainen pistooli sitten, revolveri vai automaattipistooli? Kai tiedät mitä eroa niillä on?"
"Tiedän. Luultavasti automaattipistooli, musta, ja kotelo oli ruskeaa nahkaa. "
"Oliko kotelo vyössä vai kainalossa?"
"En ole varma, luulen että se oli vyössä."
Siimes taputti vasenta kylkeään.
"Suunnilleen tässä."
"Ja vuokralainen esitteli itsensä Lehtiseksi? Ei etunimeä, entä kaksi muuta?"
"Tervehtivät mutta eivät esitelleet itseään. Kertoivat olevansa Lehtisen työkavereita ja autoalalla...tai oikeastaan Lehtinen sanoi että miehet ovat hänen työkavereitaan ja että hän oli autoalalla."
"Se ei paljon sano", Oksanen töksäytti.
"Ehkä se oli tarkoituskin, ehkä he eivät jostain syystä halunneet kertoa itsestään."
Oksasen vankka talonpoikaisjärki alkoi päästä voitolle.
"Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Jos mies vuokraa mökin pariksi viikoksi saadakseen levätä ei hän välttämättä ole kovin seurallinen. Kaikki saattaa johtua myös ammatista. Jos hän on lääkäri hän pelkää, että joutuu tekemään diagnoosin vaivoistasi, tai jos asianajaja niin että pyydät häneltä lainopillisia neuvoja. Serkkupoika on lääkäri ja aina kun on sukujuhla mummot käyvät kertomassa hänelle kaikki vaivansa, suonikohjuista ummetukseen."
Oksanen maistoi oluttölkistä ja vilkuili Siimestä.
"Mitä ihmeellisimmille asioille löytyy luonnollinen selitys, eikä tämä sinun juttusi ole edes kovin ihmeellinen. Ehkä mies käsittelee työssään isoja rahasummia ja kantaa siksi asetta mukana...hän saattaa olla yksityisetsivä, turvallisuuspäällikkö, aseliikkeen myyjä, pankin turvamies, yövartija. Huomaatko, selityksiä kyllä löytyy kun miettii kunnolla."
Oksanen palkitsi päättelynsä kunnon kulauksella olutta. Oikeastaan häntä ärsytti Siimeksen taipumus tehdä yksinkertaisista asioista monimutkaisia. Mies ei jostain syystä halunnut uskoa todennäköisimpään vaihtoehtoon. Oksasesta siinä oli jotain itserakasta. Aivan kuin hänelle ei voisi tapahtua samanlaisia asioita kuin muille, koska hän ei itsekään ollut tavallinen. Vain tavallisille ihmisille tapahtui tavallisia asioita.
Siimeksen ilme oli sulkeutunut kuten aina silloin, kun hän oli eri mieltä. Hänen täytyi kuitenkin myöntää, että Oksasen päättelyssä oli hivenen järkeä. Toisaalta häntä ärsytti Oksasen tarve löytää kaikelle helppo selitys. Siimes uskoi vankasti siihen, että todellisuus oli joskus tarua ihmeellisempää.
"Entä auton rekisterinumero? Tarkistin sen soittamalla, eikä sellaista ole olemassakaan."
Oksanen sai tölkin tyhjäksi ja puristi sen lyttyyn. "Joko näit väärin, tai osa rekisterilaatan kirjaimesta tai numerosta oli kuran peitossa, tai rekisterilaatan pintamateriaali oli repeytynyt. Laatta on pinnoitettu heijastavalla kalvolla ja se saattaa repeytyä kun osuu johonkin kovaan. Harmaa Toyotako se oli?"
"Niin."
"Niitä on tässä maassa puoli miljoonaa, ei ehkä ihan mutta melkein."
Oksanen nousi ja heitti tölkin roskakoriin.
"Että hyvät loppuvuodet jos ei enää tavata ennen lähtöä...sen vielä sanon, että sinuna minä en antaisi mielikuvituksen riehaantua liikaa, anna kaverin levätä rauhassa ellei tämän ihmeempää tapahdu. Jos hän haluaa seuraasi hän varmasti osoittaa sen tavalla tai toisella. Jos alat hautoa asiaa liikaa menetät varmasti yöunesi."
Siimes ei vastannut. Hän tiesi, että Oksasen varoitus oli myöhässä. Yöunet olivat jo menneet.
