"Sanoitko turkulainen asianajaja?"
"Sanoin, ja sen kierompaa yhdistelmää ei ole, turkulainen ja asianajaja...väitti että olin uhannut Parabellumilla viatonta poikaraasua, joka ihan silkkaa viattomuuttaan säilytti asunnollaan kilon huumenyssäkkää...isäukon pyssy meni ja sakkoa tuli."
"Muistako nimen, asianajajan nimen?"
Piirainen viipyi vielä hetken katkerissa muistoissaan, mutta otti sitten muistelevan ilmeen. "Jotain lepsua siinä oli, Laaksonen... ei Laakkonen...ei, jotain sinnepäin..."
"Lauhala?" Siimes ehdotti.
"Justiin, Lauhala, se se oli, Lauri Lauhala. Mistä tiesit?"
Siimes kyllä tiesi. Juuri Lauri Lauhala omisti hänen naapurimökkinsä ja vuokrasi sitä eteenpäin. Hän oli soittanut Lauhalan toimistoon pari kertaa ja kehottanut tätä valitsemaan paremmin vuokralaiset, mutta ei ollut saanut ymmärtämystä osakseen. Kolmannella kerralla hänelle oli lyöty luuri korvaan. Miestä itseään hän ei ollut tavannut koskaan.
Tuolloin hän oli tutkaillut Lauhalan tekemisiä myös internetin kautta ja huomannut, että mies oli ollut puolustusasianajajana monessa isossa huumejutussa ja parissa talousrikoksessa.
Lauhala! Siimes hämmästyi kuinka vihonviimeisen sokea oli ollut. Oli vain yksi selitys, joka antoi vastauksen jokaiseen kysymykseen. Lauhala oli sekä vastaus, että yhdistävä tekijä kaikkiin hankaluuksiin.
"Mikä nyt tuli?" Piirainen kysyi.
"Juuri Lauhala omistaa naapurimökin ja vuokraa sitä."
"Kas kun en ole kuullut, mutta nyt kun tuli puheeksi muistan että Sirviöt kertoivat myyneensä mökin jollekin turkulaiselle varatuomarille, nimi vain ei tullut esiin...se selittää senkin mistä he löysivät Lauhalan poikaansa puolustamaan...olisiko Lauhala myyntiaikeissa ja tämä naapuri ostajakandidaatti?"
"En usko."
"Salaperäinen mies tämä Lauhala joka tapauksessa kun ei ole näyttänyt naamaansa täällä. Luulisi edes joskus käyvän kun kerran omistaa mökin."
"Kerro vähän lisää siitä Sirviön huumejutusta?"
Aihe oli selvästi mieleinen Piiraiselle. "Poika oli hulttio pienestä pitäen eikä se yllätyksenä tullut, kuin ehkä sisälle ja äidille. Parikymppisenä se muutti Helsinkiin ja joutui huonoon, eli itsensä kaltaiseen seuraan...kuulin myöhemmin, että oli alkanut käyttää huumeita. Poika joutui niiden takia velkoihin virolaisille ja ne olisivat varmasti tappaneet sen, mutta isä pelasti pojan pulasta antamalla sille ennakkoperinnön...eli juuri mökin ja tontin joka myytiin Lauhalalle..."
"Onko naapurimökkini pojan ennakkoperintö?"
"Ei siitä ole paljon huudeltu, perhe piti sitä niin suurena häpeänä...ollaan pojan sedän kanssa koulukavereita ja se sen kertoi."
"Mitä pojalle sen jälkeen kävi?"
"Kun oli alamäki alkanut niin ei sellaisetkaan rahat kauaa riittäneet, poika jatkoi aikansa huumekolttosteluaan ja pian oltiin samassa tilanteessa. Lopulta poika joutui huumevelkojen takia salakuljettamaan isoille pojille huumeita Hollannista Suomeen...toi se niitä tännekin välivarastoon. Esiintyi kuin suurikin mafiapäällikkö ja kummisetä vaikka oli pelkkä isojen poikien velkarenki. Pössytteli huumeita täkäläisten humuveikkojen kanssa...siinä vaiheessa minä jouduin sen ajamaan Parabellumin kanssa ulos kun alkoi isotella liikaa."
"Entä sitten?"
"No koko juttu paisui lopulta niin isoksi, että Helsingin huumepoliisi otti pojan yhdeksi silmätikuksi ja sen puhelinta kuunneltiin yötä päivää. Erään kerran kun se tuli Virosta niin tulli ja poliisi iskivät ja sen autosta löytyi kilon huumelasti. Se oli viimeinen sinetti."
"Paljastiko Sirviö työnantajansa?"
"Ei ja sai siksi kuusi vuotta vankeutta. Sitä se istuu vieläkin."
"Eikö päätekijöitä saatu kiinni?"
Piirainen puisteli päätään. "Ehei, ne antoi tyhmempien tehdä likaisen työn ja oli itse turvassa...mutta minut se Lauhala sotki piruuttaan mukaan ja pyssy meni."
Siimes kätteli Piiraisen ja toivotteli hyvät jatkot. Sen jälkeen hän nousi autoonsa, mutta ei startannut. Hän halusi sulatella ja järjestellä uusia tietojaan hetken ajan.
Lehtinen, Lauhala ja Sirviö. Siimekselle oli selvää, että koko jutussa oli kysymys huumeista. Lehtinen luuli että hän tiesi sen ja pelkäsi paljastuvansa. Lehtinen oli oikeassa että hän tiesi, mutta mitä hän tiesi, se oli Siimeksellekin vielä epäselvää.