Siimes käveli mahdollisimman rauhallisesti, ympärilleen vilkuilematta kohti autoaan ja avasi oven. Vielä kun hän käänsi virta-avainta hän kuvitteli elävästi kuinka pistoolin piippu painautuisi auton ikkunaa vasten, ja taustalta näkyisi Lehtisen virnistelevät kasvot. Sitten etusormi koukistuisi liipaisimella ja luoti poraisi tappavan reiän hänen päähänsä.
Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja hän kaasutteli pois. Mäenharjalla hän katsoi taakseen, mutta ei nähnyt ketään. Hän pysähtyi vasta kaupalla ja pudotti kirjekuoressa olevan kasetin sen seinustalla olevaan postilaatikkoon. Kuoressa oli keskusrikospoliisin pääosaston osoite.
Jos hänelle tapahtuisi jotain, tietäisivät he ainakin sen, että Lehtinen oli kaiken takana. Siimeksen eteen pysähtyi olutpanimon kuorma-auto ja kauppias tuli ulos sitä vastaan. "Viimeisiä viedään", kauppias huikkasi Siimekselle.
"Mitä?"
"Viimeisiä lomapäiviä. Huomennako lähdet?"
"Huomenna."
Autokuski kasasi työntökärryihin parikymmentä koria olutta. Kauppias katseli lastausta masentuneena. "Kesällä otin joka kerta kolme kertaa enemmän."
"Onko naapuriani näkynyt, tai Passattia?"
Kauppias vilkaisi hieman ihmetellen Siimestä. "Mikä siinä Passatissa niin kiinnostaa, ja naapurissa?"
"Meinasi ajaa päälle mökkitiellä. Outoja tyyppejä, kuten naapurikin."
"Täällä ei olekaan muita kuin outoja tyyppejä, eikä se kunhan he ostavat minulta eivätkä ole vaarallisia."
"Tämä voi olla...luulen että hän on rikollinen...jos minulle tapahtuu jotain..."
Kauppias näytti vaivautuneelta. "Sinuna en levittäisi tuollaisia juttuja...naapurisi syyttää vielä herjauksesta."
Kauppias nosti kaksi olutkoria kerrallaan autosta kärryyn. Saatuaan korit paikalleen hän vilkaisi Siimestä. "Hyvät syksyt, nähdään taas keväällä...ja vaimolle terveisiä myös."
Kauppias kiirehti pois välttyäkseen kuulemasta asioita, joita ei halunnut kuulla. Hän oli utelias vain sellaisten asioiden suhteen, jotka eivät aiheuttaneet harmia.
Siimes jatkoi Piiraisen huoltamolle. Kassan takana ei ollut ketään, ei myöskään baarin puolella. Sitten takahuoneesta kuului wc-pöntön kohahdus ja Piirainen saapui käsiään paperipyyhkeeseen kuivaten. "Jos tämä on jäähyväiskäynti tarjoan kahvit ja pullat."
Piirainen kaatoi kuppiin kahvia ja ojensi sen Siimekselle. "Viineri vai berliininmunkki?"
"Viineri."
"Tuon pöytään."
Piirainen tuli hetken kuluttua hänen seurakseen ja ojensi viinerin. Siimes liikehti levottomasti mutta kysyi sitten: "Sinullahan oli pistooli?"
"Älä pelkää, lupaan etten ammu itseäni." Piirainen päästi juttunsa päälle kähisevän naurun.
"Lainaatko sitä, maksua vastaan."
"Niinkö huonosti asiat on?"
Piirainen huomasi, ettei Siimes ollut vastaanottavainen huumorille ja kysyi myötätuntoisesti: "Mikä on vikana?"
"Varmuuden vuoksi, naapuri on käyttäytynyt oudosti...oikeastaan uhkaillut, ja sillä on ase."
"Silläkö josta puhuit, joka vuokrasi naapurimökin?"
Siimes mietti hetken ja asetti sanansa varovasti. "Niin. Kuulin kun hän kävi yöllä kuistillani ja puhui tappamisesta... ja hänellä oli ase, onneksi ovi oli lukossa...pelkään että hänellä on mielenterveysongelmia..."
"Oliko hän selvin päin?"
"Humalassa, mutta kuitenkin."
"Se ehkä selittää jotain, mutta pyssyjen kanssa ei pitäisi leikkiä, ei ainakaan kännissä...mikset soita poliisille, tulee äijälle äkkilähtö."
"Yritin mutta eivät ota minua vakavasti."
"Minkä ihmeen takia me maksamme helvetinmoisia veroja kun emme saa mitään vastineeksi?" Piirainen pohdiskeli. Äkkiä hän muisti jotain.
"Kyselit siitä Passatin ukosta, joka näytti tutulta. Olen miettinyt pääni puhki ja vasta eilen illalla muistin missä oli nähnyt tyypin."
"Missä?"
"Raastuvassa. Se oli sama tyyppi joka puolusti Sirviön rosvopoikaa siinä sen huumejutussa...umpikiero turkulainen asianajaja...sen ansiosta menetin pyssynkin, oli perintökalu, eikä ollut lupaa mutta..."