Aamulla satoi. Ei kovaa mutta tasaisesti. Taivas oli tasaisen harmaa. Siimeksen olo oli samaa sukua sään kanssa. Hänellä oli pieni krapula ja muutenkin vetämätön olo. Hän heräsi kahdeksan aikoihin, mutta nousi sängystä vasta varttia vaille yhdeksän. Hän oli täyttämässä kahvipannua kun pihaan ajoi poliisin sinivalkoinen Ford Mondeo. Ihmeiden aika ei ollut ohi, Siimes ajatteli. Autosta nousi ylikonstaapeli Raivio koppalakki säntillisesti päässä.
Siimes oli vielä yövaatteissa ja hän veti nopeasti housut jalkaansa ja paidan päällensä. Raivio katseli hetken ympärilleen ja lähti sitten kohti Siimesten mökkiä. Siimes odotteli, että Raivio koputti oveen ja meni avaamaan.
"Huomenta, päätin käydä paikan päällä katsomassa, ettei jäisi mitään kaivertamaan."
Siimes teki tilaa ja Raivio tuli peremmälle. Hän tarttui hattuunsa ja iski sen kuivaksi reittään vasten. "Maistuuko kahvi, keitin juuri."
"Ainahan pannukahvi maistuu kun sitä niin harvoin saa."
Siimes kaatoi molemmille ja istahtui pöydän taakse.
"Tuntuuko että ongelmat ovat pois päiväjärjestyksestä?" Raivio kysyi ja hörppi kahvia. Koppalakki oli hänen edessään pöydällä.
"Muuten mutta se ase ja ammuskelu vähän huolestuttaa."
"Soitin eilen naapurillenne ja hän lupasi tulla pyytämään anteeksi. Ei se minustakaan ole sopivaa että mökkirantaa käytetään ampumaratana. Sanoin että saa olla laitimmainen kerta."
"Mitä hän kertoi ampuneensa?"
"Oli saanut uuden pyssyn ja halusi kokeilla. Katsoin rekisteristä ja kyllä se piti paikkansa... Muuten vaikutti aivan kunnon mieheltä, lupasi ettei aiheuta teille enää minkäänlaista mieliharmia. Käyn vielä ennen lähtöäni muistuttamassa."
Raivio vilkaisi ympärilleen. "Taitaa olla mökkeilyt pian mökkeilty tältä kesältä?"
"Lähden lauantaina."
Raivio ei pystynyt salaamaan tyytyväistä päänyökkäystä. "Entä vaimo? Missä hän on?"
Siimes ei muistanut maininneensa Raivolle sanaakaan vaimostaan. Hän huomasi Siimeksen hämmennyksen ja sanoi: "Ei tarvitse olla Sherlock Holmes, että näkee täällä naisen kädenjäljen."
"Hän on käsityönopettaja ja vetää kesäkurssia Joensuussa."
"Tuleeko hän tätä kautta?"
Siimestä oudoksutti Raivion kiinnostus hänen vaimoaan kohtaan. Raivion käytös oli melkein yhtä erikoista kuin Lehtisen. Siimeksen mielessä kävi tieteisjännäri, jossa ulkoavaruuden otukset olivat vallanneet tavallisten kansalaisten ruumiit ja alkaneet toimia oudon päämäärän ajamana. "Luultavasti."
Raivio otti hattunsa ja iski sen päähänsä. "Kiitän itseni ja Suomen poliisivoimien puolesta erittäin hyvästä pannukahvista. Käyn vielä pelottelemassa naapuria että pysyy herran nuhteessa."
Siimes katseli Raivion poistumista ja ihmetteli mikä oli saanut laiskan ja kyllästyneen poliisin lähtemään toimialueensa vihonviimeisille perukoille, varsinkin kun asiassa ei hänen mielestään ollut hämärää.
Muutaman minuutin kuluttua Raivio tuli Lehtisen saattelemana autoaan kohti. He pysähtyivät auton luo ja keskustelivat jostain. Sitten he kättelivät ja Raivio nousi autoonsa ja kaasutteli pois. Lehtinen heilautti kättään Siimeksen suuntaan ja lähti kohti mökkiään.
Siimes näki lattialla olevan ruokakupin ja muisti äkkiä Romeon. Se oli ollut karkuteillä jo vuorokauden. Ehkä se oli käynyt yöllä naukumassa ovella, mutta hän oli nukkunut viskin vaikutuksesta niin sikeästi, ettei olisi varmasti herännyt.
Siimes veti sadetakin päällensä ja kävi huhuilemassa Romeota, mutta kissaa ei vain näkynyt. Hän pysähtyi vajan luo ja muisti nauhurin. Lehtinen oli keskustellut Raivion kanssa poliisiauton luona. Siimestä kiinnosti kuulla oliko keskustelu tallentunut nauhalle.
Hän alkoi kelata kasettia alkuun ja huomasi että nauhalla oli jotain muutakin kuin Lehtisen ja Raivon välistä keskustelua, sillä nauhoitusta oli yhteensä kymmenkunta minuuttia. Nauha tuli alkuun ja pysähtyi vinkaisten. Siimes painoi play-nappulaa.
Nauhalta kuului hiekkamaassa rasahtavia askelia, jotka mikrofoniin osuva tuulen ääni ajoittain peitti. Askeleet pysähtyivät. Tuulen suhinaa ja oksien kahinaan tuulessa. Idyllisten luontoäänien läpi iski vihainen kirous, joka sai äänentasomittarin heilahtamaan: "Perkele, mä tapan sut kävi kuinka kävi!"