"Taasko", oli vaimo sanonut. Vain yksi sana mutta se sisälsi vihjeen, että naapurit olivat outoja vain hänen ajatuksissaan.
"Miten niin taas?"
"Eikö ne ole aina outoja sinun mielestäsi. Mietipä vaikka, sinun mielestäsi meillä ei ole ollut ainuttakaan normaalia naapuria."
"Ei pidä paikkansa."
"Sano yksi?"
"Tynkkyset oli ihan mukavia, normaaleja."
"Ehkä sinusta, mutta ei minusta." "Kyse olikin minusta."
"Se on vielä oudompaa, että ainoa jota sinä pidät normaalina on minun mielestäni kaikkein vinksahtanein."
Vaimo naurahti, mutta Siimestä alkoi suututtaa. Veli Tynkkynen oli ollut tinkimätön hifiharrastaja. Siimes ja hän olivat käyneet antoisia keskustelua äänentoiston hienouksista, kuten analogisen ja digitaalisen äänen eroista. Siimeksellä oli kotona hifilaitteisto, joka oli maksanut keskiverto auton hinnan. Sen ja ammattinsa perusteella hän oli luullut olevansa vahvoilla kun keskusteltiin hifin syvimmästä olemuksesta. Tynkkysen hifilaitteisto oli kuitenkin lyönyt hänetkin älläkällä. Se oli maksanut saman verran kuin omakotitalo, johon laitteisto oli ripoteltu. Ja koko talo oli ostettu laitteiston ehdoilla, eikä päinvastoin.
Tynkkysen vaimon mukaan talo pullistui äänenpaineesta jos volyyminappulaa käänsi yli viitosen. Seiskan ylittäminen merkitsi jo sodanjulistusta. Tynkkynen oli eittämättömästä ylivoimaisuudestaan huolimatta suhtautunut suopeasti ja kannustavasti Siimekseen. Se oli sulattanut lopunkin jään naapurusten väliltä ja loma oli sujunut mukavissa merkeissä. Jopa Siimeksen ja Tynkkysen vaimot olivat tulleet juttuun keskenään.
"Vaimo oli mukava, mutta mies oli vähintäänkin outo. Pistää puoli miljoonaa markkaa stereolaitteisiin. Sellainen ei ole normaalia, no täytyy myöntää, että meillä oli hauskaakin teidän kustannuksella, olisit kuullut omat juttunne..."
Puhelu päättyi hieman kireissä tunnelmissa. Siimes tunsi itsensä rauhattomaksi ja meni liiteriin hakkaamaan halkoja. Hän paiskoi töitä hiki hatussa puolisen tuntia. Kasassa oli viikon saunapuut.
Kun hän meni rantaan huuhtelemaan kasvonsa kolmikko tuli ulos naapuritalosta. Farkkumies tuli tonttien rajalle ja huusi: "Tarjoaisin kaljat, jos maistuu halonhakkuun jälkeen."
Siimes kuivasi kasvonsa ja meni miehen luokse. Mies ojensi kätensä.
"Lehtinen."
"Siimes."
"Vuokrasin mökin kolmeksi viikoksi. Yritän olla häiritsemättä", mies sanoi.
Myös kaksi muuta miestä tuli heidän seuraansa. Miehet tyytyvät nyökkäämään. "Työkavereita", Lehtinen selitti. "Heittivät minut tänne. Lähtevät takaisin Helsinkiin vielä tänään."
"Joku joutuu tekemään työtäkin", toinen miehistä sanoi.
Siimes vilkaisi miehiä. Mökkinaapuri oli suunnilleen viisikymppinen ja roteva. Hiukset olivat lyhyet ja iho punertava. Hän näytti irlantilaiselta, mutta muuten hyväntuulisissa kasvoissa tuikkivat kovat, harmaat silmät. Kaksi muutakin miestä näyttivät elämää nähneiltä. He olivat nuorempia ja treenatun oloisia.
"Sinä taidat olla kanta-asukkaita?" Lehtinen ehdotti.
"Isäukko rakensi talon ja se jäi minulle perinnöksi. Joka kesä täällä tulee käytyä."
"Kaunista seutua."
Siimes myönsi. "Kun ukko osti tontin täällä ei ollut muita mökkejä, paitsi kantatila. Tämä teidän vuokramökki rakennettiin poikkeusluvalla viitisentoista vuotta sitten."
"Meni rauha vai?"
"Miten sen ottaa, ukko kyllä otti sen raskaasti, syytti kantatilan omistajaa sopimusrikkomuksesta...juttu jäi kesken kun äijä kuoli."
Lehtinen vilkaisi kumppaneitaan.
"Mihin ne kaljat jäi?"
"Kylmälaukussa autossa", toinen miehistä sanoi.
"Hae ihmeessä. Suu on kuiva kuin beduiinin sandaali."
Mies kävi autolla ja toi turkoosinsinisen kylmälaukun. Hän otti laukusta neljä tölkkiä olutta ja ojensi yhden Lehtiselle, toisen Siimekselle. Viimeisen tölkin hän heitti kaverilleen. Tölkki osui hieman sivuun ja mies joutui ojentamaan kätensä saadakseen sen kiinni. Samalla takki aukesi hieman ja Siimes ehti nähdä sivusilmällä jonkin vilahtavan takin alta. Naapuri kiskaisi tölkin auki ja Siimes teki samoin.
"Naapurisovulle", mies sanoi ja kilautti tölkillä Siimeksen tölkkiä.
"Naapurisovulle", Siimes sanoi.
Hän maistoi olutta, mutta ajatteli näkemäänsä. Hän oli varma, että oli nähnyt jotain mustaa ja ruskeaa oluttölkin siepanneen miehen takin alla. Ja se jokin näytti hänestä pistoolilta ja nahkaiselta kainalokotelolta.