Jossain päin Itä-Eurooppaa oli ennätysmäisen sateista ja tulvat valtasivat uusia uomia, katkoivat teitä ja ruhjoivat satoja vuosia vanhoja kaupunkeja. Etelä-Amerikassa taas oli ennätysmäisen kuivaa ja maa halkeili ja eläimet kuolivat veden puutteessa. Suomessa tuuliset päivät seurasivat toisiaan. Aurinko palasi ajoittain, mutta tuuli ei malttanut siirtyä minnekään. Se viihtyi oikein hyvin siellä missä oli.
Sekin, että Romeo pääsi karkaamaan, johtui tuulesta. Siimes kantoi sylin täydeltä vuodevaatteita ulos raikkaaseen ilmaan, kun tuuli tarttui oveen ja paiskasi sen aivan auki. Siimes joutui kasaamaan vuodevaatteet kuistin pöydälle ennen kuin pääsi sulkemaan oven. Vahinko oli silloin jo tapahtunut. Siimestä, kuin hai laivaa, seurannut Romeo havaitsi heti tilaisuutensa tulleen ja kolmen päivän vankeuden turhauttamana se syöksähti vapauteen ja saman tien mökin taakse metsään. Se tiesi, että oli paras olla turvallisen kaukana kun sitä alettaisiin kaivata.
Siimes sulki oven, eikä edes huomannut Romeon karkaamista. Hän ripusti vuodevaatteet pyykkinarulle ja kävi taas vajassa tutkimassa ääniansaansa. Hän oli tarkastanut sen heti ensimmäisenä aamulla, mutta saalis oli jäänyt laihaksi. Nauhuri oli kyllä käynnistynyt, mutta se oli johtunut huuhkaajasta, joka silloin tällöin liikkui mökin liepeillä. Nauhalta kuului jopa ääninäyte sen yöllisestä huhuilusta. Joka tapauksessa Siimes oli tyytyväinen. Nauhoitus osoitti että systeemi toimi niin kuin pitikin.
Lehtinen tuli papukaijansa kanssa pihalle ja Siimes käytti heti tilaisuuden hyväkseen. Hän meni tontin rajalle ja huusi: "Käyn kaupalla, pääset samalla kyydillä jos on tarvetta."
"Kiitos vaan, on jääkaappi ja komerot täynnä ruokaa ja jos loppuu niin tilaan kavereiden avulla lisää Helsingistä."
"Entä juomaa?"
"Sitäkin", Lehtinen naurahti.
"Taidat viihtyä täällä kun sinua ei saa hetkeksikään pois?"
Lehtinen rapsautti papukaijan niskaa ja se päästi äänen, joka kuulosti betoniseinään pureutuvalta sähköporalta.
"Totta. Minä ja Joe Poika viihdymme täällä paremmin kuin kukaan uskookaan. Satoi tai paistoi. Onko näillä main huuhkaajia?"
"On."
"Taisin kuulla sellaisen yöllä."
"No minä lähden. Terve."
"Terve."
Siimes ei kuitenkaan mennyt kaupalle vaan Piiraisen huoltamoon. Muita asiakkaita ei ollut ja hän meni baarin puolelle ja osti kahvin ja viinerin. Piiraisen vaimo oli ollut vuoden ajan sairaaloinen ja Piirainen vastasi myös baarin puolesta.
"Joko muistat kuka se autossa ollut vanha mies oli?"
Piirainen puisteli päätään. "Valitan, sama vanha pää kesät talvet."
Siimes joi kahvit ja luki iltapäivälehden. Lehti oli Siimeksen mielestä täynnä onnettomuuksia ja rikoksia. Itä-Euroopan tulvissa oli kuollut kymmeniä ihmisiä, Vantaalla lapsi oli tappanut vanhempansa ja Helsingissä oli alkamassa kaikkien aikojen suurimman huumejutun oikeuskäsittely. Huumetuonnin takana oli "kirvesliigaksi" kutsuttu väkivaltainen porukka.
Oikeudenkäynnistä ennustettiin vaikeaa sillä yksi päätodistajista oli puukotettu kuoliaaksi. Piirainen huomasi Siimeksen silmäilevän huumeuutista.
"Joka paikkaan ne huumeet tunkevat, on niitä täälläkin nähty ja kokeiltu. Sirviön poika pössytteli huumetupakkaa minkä ehti. Yritti se täälläkin polttaa ja uhkailla puukolla, mutta hain takahuoneesta isävainaan Parabellumin ja heitin sen ulos ja annoin porttikiellon. Minä en viinaa väkevämpää huumetta katso hyvällä."
Seuraavaksi Siimes kävi kaupalla mutta ei kuullut sieltäkään mitään uutta. Uteliaaksi syntynyt kauppiaskin tuntui näivettyvän juorujen ja tietämättömyyden alhossa. Kunhan kestäisi kevääseen niin alkaisi taas helpottaa...
"Kyllä tämä Suomen kaamos ottaa joskus kovalle", kauppias huokaili ja tunki lihamyllyyn epäkurantin näköistä lihamöykkyä. Myllyn suuttimesta se lirui alas kuranttina jauhelihana.
Siimes osti jotakin pientä lähinnä kohteliaisuussyistä ja lähti ajamaan takaisin mökille. Jos Lehtinen halusi jostain syystä tutkia hänen matalaa majaansa, niin hänellä oli jo ollut siihen hyvin aikaa.
Varovaisena miehenä Siimes pysähtyi hieman ennen mäenharjaa ja nousi autosta. Hän hiipi kumarassa harjanteelle ja kurkisti alas talolle. "Pang!"
Siimes oli kaatua selälleen säikähdyksestä, sillä alhaalta kajahti laukaus, jonka kaiku poukkoili pitkin järven selkää.