Siimes palasi mökille ja teki itselleen aterian, lihapullia ja perunamuussia valmishiutaleista. Lihapullat olivat parempia kuin vaimon tekemät. Liisa oli hyvää tekemään ruokaa kun sille päälle sattui, mutta lihapullia hän ei osannut tehdä. Paras todistus Olavin pullien ylivoimasta oli se, että ne kelpasivat Romeollekin. Liisan pulliin se ei koskenutkaan.
Syödessään Olavi katseli ikkunasta ulos. Sää oli puolipilvinen ja tuuli oli hetkeksi laantunut. Olavi näki Lehtisen tulevan onkivavan kanssa rantaan ja kantavan kevyen puutarhatuolin laiturin päähän. Papukaija tasapainoili hänen olkapäällään. Lehtinen laski jalkojensa juureen olutpullon, istahti tuolille, ropelsi madon koukkuun, heitti ongen veteen ja työnsi lippalakin takaraivolleen.
Pilvi repesi ja loppukesän aurinko pääsi oikeuksiinsa. Lehtinen nojasi taaksepäin tuolissa ja tapaili toisella kädellä olutpulloa. Hän löysi sen ja otti pitkä huikan. Hän näytti nauttivan koko rahan edestä. Papukaija loikki hänen polvelleen.
Puhelin soi ja Olavi kiirehti vastaamaan. Soittaja oli Liisa.
"Nyt et sitten pistä hanttiin. Varasin meille mukavan huoneen hotellista. Tulet tänne huomenna ja otat vähän parempaa vaatetta mukaan."
Olavin heikot vastustelut murtuivat Liisan edessä. Eikä Olavilla edes ollut syytä vastustella. Joensuussa käynti oli mukavaa vaihtelua. "Koska?"
"Huone on vapaa kahdelta. Odota minua aulassa...ja muista siisti paita ja se uusi solmio."
Olavi otti äänentoistoalan ammattilehden ja meni kuistille. Lehtisen onkivapa oli laskeutunut laituria vasten ja vavan pää viisti vettä. Näytti siltä, että mies nukkui tai ainakin oli lähellä nukkumista. Puhelin pirisi laiturin suunnassa ja Lehtinen hätkähti pystyyn. Hän kaiveli hetken vaatteitaan ja löysi lopulta äänilähteen. Puhelu ei ilmeisesti olut mieluisa, sillä Lehtisen ääni kohosi ja Siimes kuuli sen hyvin: "Haista paska! Jos näen sinusta vilauksenkin tyhjennän heti molemmat haulikonpiiput...samat sanat...Anjan jätät rauhaan tai olet entinen mies alta aikayksikön...koska tahansa…"
Lehtinen lopetti puhelun, mutta kävi niin kuumana ettei pystynyt enää nauttimaan onkimisesta. Hän liikehti levottomana laiturilla, joi oluet loppuun yhdellä kulauksella ja lähti sitten astelemaan kiivaasti kohti mökkiä.
Siimes nousi tuolistaan kiinnostuneena. Lehtinen oli ladannut melkoista tekstiä, täysin toisenlaista kuin se leppoisa seuramies, joka oli istunut kolme tuntia heidän keittiöpöytänsä ääressä.
Siimes asteli rantaan ja nosti laiturin päässä roikkuvan vesilämpötilamittarin. Kääntynyt tuuli oli sotkenut veden lahden pohjukkaa myöten ja vesi oli enää 16 asteista. Vielä viikko sitten se oli hiponut kahtakymmentä.
Siimes katseli hetken järvelle, mutta kun ei keksinyt tähdellisempääkään tekemistä, lähti hän palaamaan mökilleen. Hän pysähtyi äkisti kun kuuli Lehtisen äänen: "Hei naapuri! Kelpaako kylmä olut?"
Lehtinen seisoi mökkinsä rappusilla ja roikotti kahta olutpulloa. Hän istahti mökin edessä olevan hirsipöydän taakse ja korkkasi pullot. Siimes istahti häntä vastapäätä. "Vaimosi otti ja lähti."
"Kesän viimeinen kurssi Joensuussa. Menen sinne itsekin huomenna yhdeksi yöksi...Liisa varasi meille huoneen hotellista."
Lehtinen katseli häntä hetken ja maistoi sitten pullostaan. "Jäi eilen kysymättä, onko teillä jälkikasvua?"
"Ei."
"Olisi saanut jäädä kysymättä tänäänkin", Lehtinen sanoi.
"Ei se mitään. Liisalla on synnynnäinen vika ja..."
Siimes jätti lauseen kesken. Lehtinen nyökkäsi osaanottavasti. Hän naputti pöytää sormilla ja kurtisti otsaansa. "Anteeksi että olen hermona, tuli ikävä soitto...ehkä kuulitkin?"
Siitäkö olikin kysymys? Siimes ajatteli. Lehtinen tajusi, että hän oli saattanut kuulla kovaäänisen puheen ja halusi selvittää asian. "En, miten niin ikävä?"
"Entinen yhtiökumppani. Uhkaili oikeusjutulla."
Siltä se kyllä oli kuulostanut, Siimes ajatteli. "Saatan olla aika häijy jos sille päälle satun."
Lehtinen katseli häntä taas hetken tunkeilevan tutkivasti, mutta pehmensi sitten ilmeensä. "Onneksi satun aika harvoin. Olet siis yhden yön Joensuussa?"
"Lähden aamulla ja palaan keskiviikkona."
Siimeksestä näytti siltä kun Lehtinen olisi nyökännyt hyväksyvästi.