Vaimo lähti heti aamukahvin jälkeen pienellä punaisella autollaan, Olavin mielestä ärsyttävän tarmokkaana ja hyväntuulisena. Toisaalta Olavikin oli tyytyväinen kun sai touhuta rauhassa. Vaimo ei olisi kestänyt hänen selvitystyötään.
Heti vaimon auton kadottua mäenharjan taakse Olavi soitti ajoneuvonhallintokeskukseen. Hän odotteli hetken jännityksestä kipristellen ja tunsi sitten voitonriemua kun Passatin rekisterinumeroa ei löytynyt rekisteristä.
"Mitä minä sanoin", hän henkäili itsekseen ja tunsi metsästysvietin heräävän.
Nyt hän tiesi varmasti, ettei ollut antanut ensimmäisellä kerralla väärää numeroa. Sekä Toyota että Passat olivat hämäräautoja. Jos asia ei selviäisi omin voimin hän olisi tarvittaessa yhteydessä vaikka poliisiin. Hänet oli pakko ottaa vakavasti, jos hän heittäisi kaikki tietonsa pöytään. Seuraavaksi Olavi soitti osoitetiedusteluun ja kysyi Helsingissä asuvia Matti Lehtisiä. Hänen pettymyksekseen sen nimisiä löytyi useita kymmeniä. Lisäksi osa oli määrännyt osoitetietonsa salaisiksi. Se reitti ei johtaisi minnekään ainakaan nykyisillä tiedoilla.
Romeo tuli kiehnaamaan Olavin jalkoihin aamupalaansa tyytymättömänä. Olavi antoi sille lisää sen suosikkikissanruokaa ja kaatoi juomakuppiin raikasta vettä ja selitti samalla.
"Nyt kissanretele saat kärsiä pahoista teoistasi. Tuomio on ehdotonta vankeutta, vettä ja kissanmuonaa. Ei mitään herkkuja, eikä raikasta ulkoilmaa tai korkeintaan Olavin sylissä."
Olavi meni ulos ja istahti kuistille miettimään päivän ohjelmaa. Hän oli järjestelmällinen mies ja tunsi olonsa turvalliseksi, kun tiesi mitä oli tulossa. Jos tekemistä oli paljon hän laati yleensä työlistan, josta ruksasi suoritetun työn aina yli. Oman ahkeruuden näkeminen antoi hänelle syvää tyydytystä.
Olavi vilkaisi harmaana aaltoavalle järvelle. Kesä oli nyt selvästi antamassa periksi päälle painavalle syksylle. Hänen mieleensä palasi Lehtisen yöllinen soutureissu ja niemen suunnalta kuulunut voimakas loiskahdus. Mitä naapuri oli heittänyt veteen. Sen Olavi tiesi miten Lehtinen oli valinnut heittopaikan. Hän oli itse kertonut tälle niemen lähellä olevasta syvänteestä Lehtisen taitavan johdattelun seurauksena. Oli selvää, että Lehtinen oli jo tuolloin etsinyt upotuspaikkaa, jollekin. Mikä se joku oli, siitä Olavilla ei ollut aavistustakaan.
Yksi mahdollisuus olisi lähteä etsimään sitä. Vesi upotuspaikassa oli toistakymmentä metriä syvää, eikä Olavi pääsisi niin syvälle. Toisaalta hän voisi yrittää naarata upotuspaikkaa. Ongelmana oli vain se, ettei voisi tehdä sitä Lehtisen huomaamatta, mutta jos Lehtisen saisi pois tunniksi pariksi...
Olavi tunsi olonsa tuskastuneeksi kun ei keksinyt tapaa päästä asiassa eteenpäin. Jotain tehdäkseen hän keräsi tyhjät vaihtopullot, hyppäsi autoon ja ajoi kylälle kauppaan. Kauppias ilahtui kun näki Olavin tulevan. Viikonvaihde oli koetellut kovalla kädellä kaupan asiakaskuntaa. Varmasti 90 prosenttia mökkiläisistä oli jo palannut kotiseudulleen. Vielä muutaman viikonlopun ajan osa palaisi sieneen ja marjaan, mutta sitten mökki unohdettaisiin kevääksi asti.
"Sinä se vielä sinnittelet täällä", kauppias sanoi. "Kumajaa tyhjyyttään koko kylä."
"Vielä viikko lomaa jäljellä."
"Ja Liisa lähti taas liehuun, ajoi aamulla vastaan. Eikö tuo vasta lauantaina..."
"Sai sairaslomatuurausta Joensuusta", Olavi keskeytti.
"Elääkö sellaisella?"
"Joten kuten."
Olavi kuunteli kyllä mielellään kun kauppias puhui muista, mutta hänellä ei ollut mitään haluja keskustella kauppiaan kanssa itsestään. Hän tiesi, että jokainen kauppiaalle kerrottu sana kiertäisi koko kylän satojen megabittien nopeudella. "Mitä pannaan?"
"Kolmesataa grammaa sikanautajauhelihaa...onko sitä mustaa Passattia sen jälkeen näkynyt? Kaahaili minua hengenvaarallisesti vastaan silloin viime kauppareissun jälkeen."
"Mitä mustaa? ai sitä, minusta se oli eilen Piiraisen huoltamon pihassa...mätkähti kolmekymmentä grammaa yli..."
"Saa olla. Mihin aikaan?"
"Taisi olla puolen päivän nujakoilla melko tarkalleen, oli se, koska olin rannasta tulossa."
Kauppias kääräisi jauhelihan tiukkaan paettiin ja ojensi sen tiskin yli. "Saako olla muuta?"