Siimes nukkui seuraavan yön huonosti, vaikka oli ottanut vaimon kotiinpaluun kunniaksi ja paistetun kuhan ja nuotioperunoiden seuraksi pullollisen valkoviiniä, sekä konjakin kahvin kera. Vaimon kotiinpaluu oli tosin lyhytaikainen, sillä illan mittaa oli selvinnyt, että vaimo oli luvannut tuurata sairastunutta opettajaa ja lähtisi jo tiistaina valmistelemaan uuden kurssin vastaanottoa.
"Meidän piti olla viimeinen lomaviikkoni yhdessä", Siimes oli sanonut.
"Ei mahda mitään. On otettava markat sieltä mistä niitä saa. Ja nyt meillä on varaa lähteä keväällä viikoksi Kreikkaan."
Siimes oli nukahtanut puoliltaöin mutta herännyt kahden aikaan yöllä. Lähestyttyään viittäkymmentä oli eturauhanen alkanut muistuttaa itsestään. Vähänkin enemmän juotuaan hän joutui heräämään pari kolme kertaa yössä.
Siimes nousi varoen herättämästä vaimoaan. Hän hapuili pimeässä kohti ovea ja löysi ovensuussa olevat tohvelit kokemuksen tuomalla vaistolla ja sujautti ne jalkoihinsa. Ulkovaloa sytyttämättä hän kiersi mökin nurkalla tarpeelleen. Oli kuutamo ja taivaalla näkyi pilvien lomassa myös kirkkaita tähtiä. Sitten iso pilvi purjehti kuun eteen ja maisema pimeni.
Siimes istahti kuistin rappusille ja kuunteli mukavasti suhisevaa tuulta. Männyt humisivat ja pitkä heinikko piti omaa ääntänsä. Järveltä kuului jonkun vesilinnun alakuloinen huuto.
Äkkiä jostain kuului ääni joka ei syntynyt heinikosta, puusta tai tuulesta. Siimes herkisti kuuloaan ja tunnisti auton äänen. Se oli vaimea mutta läheni koko ajan. Pian hän näki auton valojen pyyhkäisevän rinnettä, sitten tulija sammutti pitkät valot ja ajoi loppumatkan seisontavaloilla. Auto pysähtyi naapurin pihaan.
Pilvi ohitti kuutamon ja Siimes näki, että auto oli aamulla metsätiellä kaahaillut musta Passat. Autosta nousi kaksi miestä. Toinen avasi tavaratilan ja kiskaisi esiin suurikokoisen laatikon. Kaveri auttoi ja yhdessä miehet kantoivat yli metrin pituisen laatikon mökkiin. Mökin ikkunassa oli paksut verhot, mutta niiden välistä näkyi valoa. Myös naapuri oli hereillä.
"Mikä vierailuaika tämä on " Siimes ihmetteli itsekseen.
Hän meni sisään, otti ovenpielestä kiikarit ja palasi ulos. Auto oli häneen nähden sivuttain ja hän kiersi rinteeseen viistosti sen taakse. Hän nosti kiikarit silmilleen ja näki rekisterinumeron. Hän painoi numeron mieleensä. Hän oli jo palaamassa pehkuihin kun hän sai ajatuksen. Naapurimökin takaikkunasta heijastui valoa niin paljon, ettei verho voinut olla edessä. Siimes nousi vielä korkeammalle rinnettä ja kiersi loivasti mökin taakse. Hän oli ollut oikeassa. Ikkunaverhot olivat puolittain auki ja hyttysverkolla varustettu tuuletusikkuna raollaan.
Siimes laskeutui maahan, sovitti kiikarit silmilleen ja tähyili ikkunaa puolukkamättään takaa. Naapuri ja äsken tulleet miehet istuivat keittiön pöydän ääressä ja tutkivat paksua asiakirjakansiota. Laatikkoa ei näkynyt. Pöydällä oli vajaa viskipullo ja pari lasia. Siimes siirtyi hieman väistääkseen ikkunan ja kiikarin väliin jäävän peukalonpaksuisen koivunoksan. Hän punnersi hankalasti sivummalle kyynärpäiden varassa. Hän etsi tukevaa asentoa ja laskeutui sitten maahan. Samassa hän tunsi terävän kivun vatsassa, navan kohdalla eikä pystynyt estämään manausta.
Hän kohottautui ja katsoi tunnusteli alleen. Hän oli laskeutunut kuivan männynoksakarahkan päälle. Karahkassa oli pystyssä törröttävä oksa. Siimes tajusi mitä oli tehnyt, nousi ja lähti juoksemaan mahdollisimman äänettömästi mökkiään kohti. Hän kuuli kuinka naapurimökin tuuletusikkuna lensi auki ja matala miesääni sanoi:
"Joku siellä oli."
Siimes kiersi mökkinsä ja luikahti kiireesti sisään. Hän jäi huohottamaan ovensuuhun. Pimeydestä kuului vaimon uninen ja kärttyisä ääni: "Mikä nyt on? Lopeta jos se ulkona ravaaminen."
Siimes yritti saada hengityksensä tasaantumaan.
"Nuku vaan. Tulen ihan heti."
Vaimo kohottautui sängyssä.
"Onko jotain tapahtunut?"
"Ei, nuku vaan. Otan vain vettä."
Siimes joi lasillisen vettä ja laskeutui vaimonsa viereen. Kuutamon valo heijastui sisään makuuhuoneen ikkunasta. Siimes kääntyi kyljelleen. Kello oli lähes kolme eikä häntä nukuttanut enää lainkaan.