Valot ja varjot tarrautuneet pakkasen siipiin.
Rantaveden yksinäinen kaisla
saanut valkean pitsikuorrutuksen.
Jäätyneeseen veteen
piirtynyt aallon keinuva leikki.
Niin kaunista.
Talvi kämmenellä ja tämä elämä.
Hiljaisuus uppoaa äärettömään,
rauha rannoille rantautunut.
Valon siivet ja varjot yhteen uinuneet.
Voisiko itsensä vaikka peiton alle
lämpimän mutkaan kaivaa,
odottamaan. Jouluako.
Ryystämmekö jo torttukahvit,
ja laulamme:
"Kohta meillä on joulu, juhla armas lapsien".
Wanhat perinteet nostetaan taas esiin.
Odotuksen haitari venyy ääritunteista ääriääniin.
Muistot, kaipuu, tuleva ja
tämä hetki aallokkoina meissä keinuvat.
Tässä ajassa,
joulukuun kuudentena,
itsenäisyyspäivänä,
aika puhuttelee,
muistoina, tarinoina,
isiemme sotakertomuksina.
Vahvasta uskosta tulevaan!
Lapsuus, lapsuuskodin muistot,
suomenlipun nosto salkoon
itsenäisyytemme kunniaksi.
Muisto kuvantuu
arvokkaan, tunteikkaana mieleen.
Kunnia itsenäiselle Suomelle!
Tänään tapailen sävelinä
aikaan sopivaa, toiveikasta laulua:
"En etsi valtaa loistoa
en kaipaa kultaakaan
ma pyydän taivaan valoa
ja rauhaa päälle maan".
Pirkko Liikanen
Oulu