Minä lapsuuden vaunusta muistan
kotihaapani havinan nyt.
Kaiken kuonan nyt mielestä suistan,
olen uudestisyntynyt...
Tähän vanhuuden haavan havinaan
sieltä lapsuuden vaunusta tunteeni saan
olotilani taivaisen ihanaan...
Näin runoista runoihin tietäni käyn
tätä lopulta pienentä matkaa...
Sitä kyllä tahtoisin jatkaa,
mutta koin jo haapani näyn!
Veikko Vaarala
Oulu