Luin muutama päivä sitten Kalevasta mielipiteen, jossa pohdittiin teologian asemaa yliopistossa. Kirjoitus herätti ajattelemaan eri tieteitä. Onko ehkä tieteissä laatueroja?
Vauhtia ajatteluun antoi Juho-Pekka Rantalan Mikä maksaa -ohjelma Yle Radio 1:llä. Se käsitteli aihetta: Millaista on feministinen taloustiede?
Yritän tiivistää tulkintani kahden naistohtorin ajatuksista feministisen ja länsimaiden nykyisen talousteorian eroista.
Pääosin miesten johtama taloustiede pelaa kovilla arvoilla. Valtaosa sen määrittäjistä ja toteuttajista on miehiä, menestyjiä. He ovat kiireisiä ja vähemmän aidosti kiinnostuneita pehmeistä arvoista ja kaikkien yhteisestä hyvinvoinnista.
Tärkeintä on olla parempi kuin muut ja voittaa, jopa väkivaltaurheilun malleja seuraten. Parhaat hyödyt jaetaan sitten voittajien kesken.
Vauraat vaurastuvat, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo määrittyvät menestyksen ja voiman ehdoin. Tavikset ja luonto eivät pelissä oikein pärjää. Demokratia ja tasa-arvo eivät ole ainakaan teoissa nykytalouden keskeisiä tavoitteita ja arvokäsitteitä.
Onko lyhyen tähtäyksen ahneus polkemassa eettistä toimintatapaa? Onko terve markkinatalous liukumassa ahneen edun taloudeksi?
Feministinen taloustiede haluaisi naistohtoreiden sanoista saamani käsityksen mukaan tuoda uusia, tasa-arvoisempia, oikeudenmukaisempia ja demokraattisempia sisältöjä ja mittareita talousoppeihin.
Kova taloustiede ei heidän mielestään anna arvoa sille tosiasialle, että meidän kaikkien elämän alku- ja loppuvuodet ovat avuttomuuden tiloja. Joillekin koko elämä voi olla sitä.
Kova talous rakentuu siten, että ne, jotka ovat vuorollaan parhaissa voimissaan rakentelemaan talousoppeja, päättämään niiden soveltamisesta ja toimeenpanemaan niitä, ovat mielestään itseoikeutettuja suhteettoman suureen osaan kansakunnan yhteisen työn tuloksista. Heikoistakin sentään yritetään pitää huolta, tosin kovan talouden rajoissa.
Luonnontieteet toimivat mielestäni tutkimuksen ehdoin. Niissä ei voida edetä markkinapelein. Painopiste ei ole tavoitteissa, vaan asioiden todentamisessa. Samoin on insinööritieteissä, aseteollisuus pois lukien.
Tekniikka, joka palvelee ihmisten todellisia tarpeita, menestyy. Talousoppien kulloisetkin ”totuudet” kävelevät mielellään tekniikan, luonnontieteiden ja käyttäytymistieteiden yli. Ne toteuttavat rahan valtaa.
Humanismin opit yrittävät rakentaa etiikan ja vuorovaikutuksen maailmaa. Niiden menestys on alisteinen rahan vallalle. Siihen asemaan voi pahimmillaan joutua myös hyvä, demokraattinen hallintomallillemme. Oireet ovat jo nähtävissä.
Ihmettelen, miksi taloustiede on tietoisesti erotettu perusjuuristaan, eli ihmisen käyttäytymisen tieteistä ja nostettu kummalliselle jalustalle. Sitä jalustaa rakentavat vielä korkeammaksi ne, jotka siitä eniten, usein kohtuuttomastikin hyötyvät.
Kun näen kuvan, jossa maapallo vaeltaa avaruudessa, ymmärrän, että me kaikki olemme vastuussa toisistamme. Me kukin olemme saaneet paremmat tai huonommat lähtöpisteet elämäämme. Niitä olemme oikeutetut ja velvoitetut käyttämään tämän yhteisen maapallomme hyväksi.
Apua ei tule muualta, eikä karkuun pääse. Ilmastonmuutos kertoo, että syömme kuormasta. Planeettamme vuotuiset voimavarat ovat tänäkin vuonna jo loppuun käytetyt.
Veikko Hulkko
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.