Luulisi, että valtiovarainministeri Antti Kalliomäen (sd.) tiejyrän alle jäänyt liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen (sd.) pihisisi raivoa. Ei.
Ministeri on erittäin hyväntuulinen ja rauhallinen. Luhtanen pitää tärkenä, että muut väyläryhmän hankkeet eivät saisi kärsiä Kalliomäen sooloilulistasta.
"Tässä on ollut valtiovarainministeriö vastaan muu Suomi", Luhtanen huomauttaa asetelmasta. Nyt maanantaina kokoontuville SDP:n ja keskustan eduskuntaryhmille tarjotaan hallitusryhmien johtajien leipomaa kompromissia. Lopullisesti tierahat lyödään kiinni budjettiriihessä.
Liikenneministeri Leena Luhtasta tieriita on välillä suututtanut ja välillä ihmetyttänyt, jopa naurattanut.
"Mutta en suostu kiistassa syntipukiksi. En ole ollut minkäänlaisen riidan aiheuttaja. Jouduin kiistan osapuoleksi, muut vetivät välistä", Luhtanen ilmoittaa ja kertoo puolustaneensa pystyssä päin väylälistaa.
Liikenneministerin mukaan ei ole ollut mitään Luhtasen listaa vastaan Kalliomäen lista. Rahaministeri oli se, joka yllätti välistävedollaan.
Valtion ensi vuoden budjetin väylähankkeista syntyi Luhtanen mielestä "järjetön näytelmä" monestakin eri syystä. "En edes tiedä kaikkia."
Onko taustalla ministeripeli, jossa Kalliomäki vaihtuu SDP:n puheenjohtajaan Eero Heinäluomaan? "Minä en tiedä mitä on taustalla. En tiedä, mistä pelistä on kysymys, mutta hyvä tällainen ei ole missään tapauksessa", Luhtanen vastaa.
Yöuniaan Luhtanen ei ole menettänyt miettiessään sitä, heiluuko hänen oma ministeripallinsa sen vuoksi, että SDP:n puheenjohtajalle on raivattava tilaa hallituksessa.
Luhtaselle kuvio on kristallinkirkas. "Puolueen puheenjohtaja voi ottaa hallituksessa minkä paikan tahansa. Se on puhtaasti hänen ja muun puoluejohdon päätöksessä. Kaikkien on tyydyttävä siihen."
SDP:n sisäinenkin asia
"Miksi Kalliomäki hyväksyi hallituksen talouspoliittisessa ministerityöryhmässä väylälista, jos se ei sitten kelvannutkaan?" Leena Luhtanen kyselee yhä ihmeissään.
Luhtanen tähdentää toimineensa itse yhteisten pelisääntöjen, esitysten ja eduskunnan tahdon mukaisesti.
"En ole omiani sooloillut missään. Jos olisin lähtenyt kyhäämään jotain omaa listaa, siitähän vasta meteli olisi syntynyt. Tukkahan siinä olisi revitty päästä", Luhtanen nauraa.
"Olen toiminut täysin hallitusohjelman mukaisesti. Tein budjettiesitykseni yksi yhteen viiden ministerin väylätyöryhmän yksimielisen esityksen kanssa. Se hyväksyttiin hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Listalla oli myös tuloratkaisun ja eduskunnan tuki", Luhtanen tähdentää.
Perään hän lisää: "Minä lähden myös siitä, että eduskunnan tahtoa tässä maassa pitää vielä noudattaa."
Ministerien arvovaltaa pahempi tappio suhmuroinnista ja väylälistan repimisestä voi seurata pitkäjänteiselle teiden ja ratojen rakentamiselle. "Tähän tilannetta ei saa päästää", ministeri varoittaa.
Kalliomäen veto tuli Luhtaselle täydellisenä yllätyksenä. "Minuun tai ministeriön virkamiehiin ei oltu missään yhteydessä." Vasta torstai-iltana Luhtanen sai kutsun neuvotteluun perjantaiksi. Koplassa, jossa kompromissi leivottiin, Luhtanen ei kuitenkaan ollut mukana.
Sektoriministerin sivuuttaminen poikkeaa Luhtasen mukaan täysin budjettineuvottelujen menettelytavoista. "Eiväthän budjettikehykset siitä pauku, että keskustellaan ajoissa", Luhtanen sanoo.
"Toivottavasti tämä ei kerro uusista menettelytavoista", hän toteaa siitä, että SDP:n puheenjohtaja Heinäluoma asettui jo aiemmin julkisesti Kalliomäen tueksi. Luhtasen mielestä nyt olisi pelisääntökeskustelujen paikka myös SDP:n sisällä.
"Sen, mitä tässä on säherretty ei kerta kaikkiaan saa antaa tuhota meidän hyvin alkuun päässyttä työtä pitkäjänteisessä infran rakentamisessa", liikenneministeri tähdentää.
Luhtanen muistuttaa, että nyt tehtiin ensi kertaa pitkäjänteinen hallituskauden infraohjelma, joka pohjaa tarkkoihin selvityksiin ja johon on jo laajalti sitouduttu.
"Väylälista on erittäin tasapainoinen aluepoliittisesti, elinkeinopoliittisesti ja myös poliittisesti sitä kautta, että mukana oli jäsenet kaikista hallitusryhmistä ja asiantuntijakaarti."
Suhmurointi seis
Väylähankkeiden toteuttaminen on Luhtasen mukaan niin tärkeä asia koko valtakunnan kannalta, että siitä ei enää saa tehdä sulle-mulle -peliä.
"Tehdään suuri virhe, jos vanhakantaisen suhmuroinnin annetaan jatkua tai jos budjettiriihen sopua ryhdytään vielä repimään syksyllä auki eduskunnassa. Infran rakentaminen on pitkän tähtäimen toimintaa ja siinä on kiinni valtavat rahasummat."
Valtiovarainministerin kritiikkiä siitä, että liikenneministeriön budjettiesitys oli epärealistinen eikä siinä pysytty budjettiraameissa Luhtanen ei suostu nielaisemaan.
Hänestä on erittäin kyseenalaista, että valtiovarainministeri teki oman irtiottonsa ja nosti Tampereen ohikulkutien ja Oulun Kuusamontien ohi aiemmin hallituksessa sovitun kiireellisyyslistan.
Kalliomäki poimi ensi hallituskaudelle siirretystä kakkoskorista kaksi esitystä omalle listalleen. Väylätyöryhmän listalta mukaan kelpasi vain yksi hanke, Raahen meriväylä.
Yhtään ratahanketta valtiovarainministeri ei olisi aloituslistalle kelpuuttanut. Luhtasesta tätä olisi ollut mahdotonta hyväksyä.
Luhtanen muistuttaa, että kaikkien tälle hallituskaudelle esitettyjen infrahankkeiden loppusumma on noin miljardi euroa. Investoinnit ovat suuruudeltaan edellisten hallitusten luokkaa. Maakunnista tuli esityksiä kärkihankkeiksi kuuden miljardin euron edestä.
Oulun hanketta Luhtanen on valmis puolustamaan. Hän jopa iloitsee, että Kalliomäki nosti sen mukaan.
"Samalla tehtiin periaatepäätös uudesta rahoitusmallista kumppanuushankkeena kuntien kanssa. Ne vastaavat ensin kuluista ja valtio maksaa lainan takaisin sovitussa ajassa. Tämä on merkittävä uusi avaus."
Hän painottaa perään, että uusia rahoitusmalleja on pakko löytää jatkossakin.
Kuusamontiestä ministeri lisää, että se on tarpeen alueen yritysten ja elinkeinotoiminnan kannalta. Luhtanen ei kuulu niihin, jotka luulevat tietä tarvittavan vain siksi, että oululaiset pääsisivät nopeammin lomalle Kuusamoon.
Liikenneministeri Leena Luhtanen tähdentää, että kukaan ei halua tietoisesti romuttaa yhdessä sovittuja budjettikehyksiä. Kehykset eivät hänen mielestään kuitenkaan voi olla viimeinen sana siitä syystä, että kehysten laskentaperusteet eivät ole yhdenmukaiset.
"Liikenneministeriön kehykset on laskettu niin, ettei sitä voi pitää tarkoituksenmukaisena."
Kyse on siitä, että ns. elinkaarimallilla rakennettavasta tiestä kehyksiin pitää ottaa kehyksiin vain hallituskauden todelliset kustannukset.
"Nyt Lohja-Muurla-tiehankkeesta on laskettu mukaan kaikki 25 vuoden aikana tulevat kulut. Näin nyrhäistiin meidän kehyksistä yhteensä 700 miljoonaa", Luhtanen kertoo.
Myös asiantuntijat ja eduskunta ovat Luhtasen mukaan tarttuneet tähän epäkohtaan ja edellyttäneet korjausta kehysten laskentamalliin.
"Lähden siitä, että järjenhän tässä on voitettava. Kun on ilmiselvä epäkohta kehysten laskentatavassa, se on korjattava. Nykymalli on erittäin vahingollinen siitäkin syystä, että se ehkäisee kaikkien uusien rahoitusmallien käyttämisen", Luhtanen sanoo.
Näin vapautuvilla varoilla sekä valtionyhtiöiden myyntituloilla löytyy poliittista pelivaraa vaikka kuinka paljon.
Liikenneministeri huomauttaa, että Valtion taloudellinen tutkimuslaitos (Vatt) selvitti, miten suuri hyöty väyläryhmän ensi vuoden esitysten toteuttamisella olisi taloudelle. "Selvityksen mukaan välittömät työllisyysmäärän lisäykset olisivat noin 6 000 miestyövuotta ja välilliset jopa 22-25 000 miestyövuotta. Yhteensä 553 miljoonan euron investoinneilla saatava kansantaloudellinen hyöty olisi lähes 1 600 miljoonaa euroa."
Luhtanen lisää väylärahoista: "Nämä eivät ole kulutusmenoja, vaan kannattavia investointeja. Siksi en pidä uskottavana sitä, että koko valtiontalous menee retuperälle, vaikka väyläryhmän lista toteutettaisiin."