Pääkaupunkiseudulla nousi äsken otsikoihin se, että sikäläinen ravintola joutui lopettamaan lounaiden tarjoamisen työvoimapulan takia.
Tarkemmin sanoen haussa oli ollut yksi tarjoilijan paikka. Sitä ei ollut saatu täytettyä, vaikka tekijää oli haettu monesta suunnasta. Ravintolan omistajan mukaan pelkästään sosiaalisessa mediassa avointa pestiä oli katsottu tuhatmäärin, mutta yhtään hakemusta ei ollut tullut.
Syytä olemattomaan kiinnostukseen ei hänkään voi kuin arvailla. Pääsyynä hän arvioi olevan sen, että 4–5-tuntinen työpäivä ei houkuta. Kaikki haluavat tehdä kokoaikaista työtä.
Osasyy voi olla myös se, että osa pääkaupunkiseudun tarjoilijoista on nyt kausitöissä Lapissa. He tekevät siellä pitkää päivää. Kesälläkään he eivät välttämättä ole käytettävissä, koska haluavat ottaa tällöin iisimmin.
Stadin tapaukseen liittyvä kommentointi somessa on ollut vilkasta. Muuan kynäilijä panee tilanteen työnantajan ahneuden piikkiin. Työntekijälle ei välttämättä irtoaisi edes tuhatta euroa nettopalkkaa kuussa. Ei ihme, ettei ole kiinnostusta.
Työvoiman kysyntään ja tarjontaan liittyvät pulmat ovat eittämättä ravintola-alalla tuttuja Oulun seudullakin. Niin pahaksi tilanne ei ole kuitenkaan täällä äitynyt, että lounassopan saannille olisi tullut stoppi samalla lailla kuin Helsingissä pääsi käymään.
Stora Enso pudotti maanantaina yt-pommin Oulussa. Myös Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala otti asiaan kantaa ja kertoi, että kaupunki on tarvittaessa tukena auttamassa mahdollisten irtisanottujen uudelleen työllistymisessä ja kouluttamisessa. Hän viittasi siihenkin, että kaupungissa on paraikaa kosolti avoimia työpaikkoja.
Kuka tietää, vaikka osa paperityöntekijöistä tekee suunnanmuutoksen elämässään ja löytää paikkansa joltain uudelta alalta?