_
"Kun olin aivan pieni siili", Louhi kertoi, "asuin pienessä pohjoisessa kaupungissa kauniin puutalon pihalla. Talossa asui hyvin ystävällinen mummu, joka antoi meille ruuantähteitä eikä milloinkaan ajanut ruohoa karviaismarjapensaan alta. Se oli mainio järjestely, sillä pesämme oli siellä.
Isäni ja äitini olivat kauniita ja nokkelia siilejä. Isältä perin ylväsmuotoisen kuononi ja äidiltä rauhallisen luonteeni. Vanhempani opettivat minulle hyödyllisiä asioita: miten tonkia matoja maasta ja kuinka käpertyä piikkipalloksi, jos vaara uhkasi. Elämä oli hyvin onnellista."
Veera Adolfsen