Taneli ja Kati makoilivat metsäaukiolla ja juttelivat. Oli myöhäinen ilta, ja vaikka oli vielä kesä, ilmassa oli jo aavistus hämärää.
"Moi, Louhi!" huikkasi Kati, kun näki siilivanhuksen taapertavan heitä kohti.
"Hei vaan, nuoret", Louhi sanoi. "Eikös teidän pitäisi olla jo nukkumassa?"
"Talvellakin ehtii nukkua", Taneli-karhu huomautti. "Mutta ehkä voisin mennä nukkumaan, jos kerrot ensin jonkun jännittävän tarinan. Jooko?"
Louhi pudisteli päätään paheksuvasti, mutta oli selvästi salaa mielissään huomiosta. Tanelin ja Katin ei tarvinnutkaan inttää pitkään ennen kuin siili lopetti kursailunsa ja aloitti tarinoinnin.
Veera Adolfsen