"Aamulla vatsanväänteet lopulta helpottivat. Olin kuitenkin saanut tarpeekseni. Halusin kauas pois ihmisten ja salakavalien maitolautasten luota. Hyvästelin vanhempani ja lähdin tieheni.
Olin voimakas nuori siili, täynnä tarmoa. Vaelsin määrätietoisesti ja autoja varoen, kunnes monen päivän kuluttua saavuin metsään. Täältä löysin mukavan kannonkolon, jonne sitten asetuin, enkä sen koommin ole astunut kaupunkiin jalallanikaan", Louhi lopetti kertomuksensa.
"Vau", Taneli sanoi ja venytteli. "Kivaa, että muutit metsään. Hyvää yötä!"
"Jep. Kerro taas huomenna jotain jännää", Kati hihkaisi. Sitten ne lähtivät kohti pesäkolojaan.
Veera Adolfsen